Kuinka moni muistaa 90-luvun loppupuolella telkkarissa pyörineen ihanan Saint-Tropezin? Sarja oli täynnä upeita merimaisemia, kauniita ihmisiä, lyhyitä minimekkoja, suhdesotkuja ja aurinkoa. Olin aika koukussa sarjaan ja tykkäsin, että siinä samalla saattoi omaa ranskan taitoaan aina vähän petrata – se kun on aina ollut aika olematon, kattaen tätäkin nykyä ehkä muutaman kymmentä sanaa, sillä ei pitkälle pötkitä. Mutta siis tuo sarja, siitä tykkäsin kovasti ja vielä nytkin se ”Sous le soleil” -tunnusmusiikki alkaa välittömästi soimaan päässä, kun tätä kirjoitan.

Tämä sarja sekä useat lehtilööpit St.Tropezista ovat kuitenkin tehneet sen, etten ole siitä juurikaan paikkana ollut kiinnostunut. Pintaliitoa, jetset-elämää, superkauniita ihmisiä ja upeaa meininkiä – olin varma, että tuonne jos menisi, kasvaisi itseinho järkyttäviin lukemiin. (Tiedän, typerää ajatella näin mutta näin se nyt vaan on päässäni ollut.) Kunnes sitten roadtripillämme kurvasimme ihanasta Collobrièrestä kohti rannikkoa, suuntana juurikin tämä Saint-Tropez. Koska oli vielä toukokuun loppu, ei kesäsesonki valtaisine turistimassoineen ollut vielä ennättänyt paikalle, niinpä autonkin sai parkkiin melko lähelle satamaa. Kesäkuukausina tuonne kaupunkiin voi kuulma olla kilometrien jonot, ja parkkipaikan löytymistä voi verrata lottovoittoon… Nyt siis kuitenkin kaikki mukavan väljää ja pääsimme kivutta ja pidemmittä kävelyittä tutustumaan tähän minulle niin outoon paikkaan.

Ensimmäisenä kaupungista tulee varmasti kaikille mieleen upeat luksusjahdit. Ja niitä siellä satamassa riitti, toinen toistaan suurempia, kiiltävämpiä ja kalliimpia. Kesäkausi oli selkeästi alkamassa, sillä lähes jokaista paattia oli pesemässä ja puunaamassa liuta ihmisiä, kiillottamassa ennestään tahrattomia kaiteita ja pyyhkimässä olemattomia pölyjä. Jostain syystä en sitten satamasta juurikaan kuvia ottanut, taisi olla korkealla paistava aurinko se syy, etten viitsinyt edes yrittää. Kaikki se kiilto häikäisi jo tarpeeksi paljon ilman kuvaamistakin :D Mutta minulle mielenkiintoisempaa oli se sataman alkupää, jossa oli suloisia, vaatimattomampia purjeveneitä, katumaalareita niitä ikuistamassa, perheitä rantakivetyksillä istuskelemassa. Jotenkin samaistun enemmän tähän maailmaan kuin siihen luksuspaattien vastaavaan ;)

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

Niemenkärjen takaa löytyi myös suojaisa rantapoukama, joka sekin ammotti tällä hetkellä vielä tyhjyyttään, rantavedessä kävi vain muutama koira viilentämässä oloaan. Kesällä, näin kuvittelisin, tämä kelpaa myös kaksijalkaisten viilentymispaikaksi, sen verran matalalta vesi tuossa näytti, ja puhtaalta.

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

Ja ne minulle niin tärkeät ja rakkaat pienet kujat – niitäkin täältä löytyi! Olin itseasiassa todella yllättynyt koko paikasta, olin kuvitellut sen jotenkin enemmän jetsetmäiseksi ja pintaliitomestaksi mutta sehän olikin vallan sympaattinen, kaunis ja viihtyisä. Toki voi olla vaikutusta silläkin, ettei kesäsesonki vielä ollut alkanut ja parkkipaikkakin löytyi vain parinsadan metrin päästä satamasta, kesällä sinne kuulma melkoiset jonot jo monia kilometrejä ennen koko kaupunkia, ja parkkipaikan löytämistä voi verrata lottovoittoon… Jos siis mielit päästä St.Tropeziin mukavan rauhallisin tunnelmin, kannattaa suunnata paikalle joko keväällä tai sitten myöhemmin syksyllä. Kelit ovat ihanat eikä liian kuumat, joten kaupunkia jaksaa hyvin kävellä ympäriinsä.

Paikallisetkin vaikuttivat oikein rennoilta, viettivät aikaansa kuka mitenkin, toiset viiniä siemaillen, toiset paattejaan pesten ja toiset sitten palmun varjossa shakkia pelaten. Me emme täällä syöneet, sillä matka oli vielä jatkumassa takaisin Hyéresiin ja sieltä oli illaksi pöytä ravintolasta varattuna, kävimme siis vain marketissa ostamassa juotavaa ja pientä evästä autoon ja kun olimme kaupunkia muutamia tunteja kierrelleet, lähdimme rantatietä kohden ihanaa majapaikkakyläämme. Vähän kuin olisi kotia kohden lähtenyt!

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

Hieman itseäni vanhemman ikäpolven ihmisille saattaa olla tuttu tämä kyseinen rakennus, joka esiintyi 60-luvun suositussa elokuvassa ”The Troops of St. Tropez”, suomeksi nähty nimellä Me moraalin vartijat. Ainakin ranskalaisille tämä oli kovin nostalgisen oloinen paikka, sen verran useat siellä itseään rakennuksen edessä kuvauttivat – niinpä minäkin siitä muistoksi kuvan nappasin :) Olen tuota leffaa osittain katsonutkin (osittain siksi, että leffat päättyvät yleensä kohdallani noin puoli tuntia alun jälkeen sohvalle nukahtamiseen) ja vaikkei täysin omantyylinen ollutkaan niin kyllähän sen voisi joskus loppuun katsoa – ainakin siksi, että pääsisi näkemään miltä tuolla on silloin 1964 oikein näyttänytkään!

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

StTropez_Provence_France

Kaiken kaikkiaan käynti Saint-Tropezissa oli oikein miellyttävä, kaupunki oli nätti ja kiva, ihmiset ystävällisiä ja maisemat kauniita. Mutta niin on oikeastaan kaikissa Provencen paikoissa, joten tämä ei sinne top-listalleni sitten kuitenkaan jäänyt. Eli käymään voisin tulla uudelleenkin mutta en usko, että vartavasten Saint-Tropeziin lähtisin viikon tai kahden lomalle.

Tai mistä sitä tietää, parempi olla sanomatta kovin vakaita mielipiteitä suuntaan tai toiseen, tai mitä todennäköisemmin joudun ne jonain päivänä pyörtämään, löytäessäni itseni tyytyväisenä parin viikon lomalta juurikin täältä :D