Kuinka moni muistaa 90-luvun loppupuolella telkkarissa pyörineen ihanan Saint-Tropezin? Sarja oli täynnä upeita merimaisemia, kauniita ihmisiä, lyhyitä minimekkoja, suhdesotkuja ja aurinkoa. Olin aika koukussa sarjaan ja tykkäsin, että siinä samalla saattoi omaa ranskan taitoaan aina vähän petrata – se kun on aina ollut aika olematon, kattaen tätäkin nykyä ehkä muutaman kymmentä sanaa, sillä ei pitkälle pötkitä. Mutta siis tuo sarja, siitä tykkäsin kovasti ja vielä nytkin se “Sous le soleil” -tunnusmusiikki alkaa välittömästi soimaan päässä, kun tätä kirjoitan.
Tämä sarja sekä useat lehtilööpit St.Tropezista ovat kuitenkin tehneet sen, etten ole siitä juurikaan paikkana ollut kiinnostunut. Pintaliitoa, jetset-elämää, superkauniita ihmisiä ja upeaa meininkiä – olin varma, että tuonne jos menisi, kasvaisi itseinho järkyttäviin lukemiin. (Tiedän, typerää ajatella näin mutta näin se nyt vaan on päässäni ollut.) Kunnes sitten roadtripillämme kurvasimme ihanasta Collobrièrestä kohti rannikkoa, suuntana juurikin tämä Saint-Tropez. Koska oli vielä toukokuun loppu, ei kesäsesonki valtaisine turistimassoineen ollut vielä ennättänyt paikalle, niinpä autonkin sai parkkiin melko lähelle satamaa. Kesäkuukausina tuonne kaupunkiin voi kuulma olla kilometrien jonot, ja parkkipaikan löytymistä voi verrata lottovoittoon… Nyt siis kuitenkin kaikki mukavan väljää ja pääsimme kivutta ja pidemmittä kävelyittä tutustumaan tähän minulle niin outoon paikkaan.
Ensimmäisenä kaupungista tulee varmasti kaikille mieleen upeat luksusjahdit. Ja niitä siellä satamassa riitti, toinen toistaan suurempia, kiiltävämpiä ja kalliimpia. Kesäkausi oli selkeästi alkamassa, sillä lähes jokaista paattia oli pesemässä ja puunaamassa liuta ihmisiä, kiillottamassa ennestään tahrattomia kaiteita ja pyyhkimässä olemattomia pölyjä. Jostain syystä en sitten satamasta juurikaan kuvia ottanut, taisi olla korkealla paistava aurinko se syy, etten viitsinyt edes yrittää. Kaikki se kiilto häikäisi jo tarpeeksi paljon ilman kuvaamistakin :D Mutta minulle mielenkiintoisempaa oli se sataman alkupää, jossa oli suloisia, vaatimattomampia purjeveneitä, katumaalareita niitä ikuistamassa, perheitä rantakivetyksillä istuskelemassa. Jotenkin samaistun enemmän tähän maailmaan kuin siihen luksuspaattien vastaavaan ;)
Niemenkärjen takaa löytyi myös suojaisa rantapoukama, joka sekin ammotti tällä hetkellä vielä tyhjyyttään, rantavedessä kävi vain muutama koira viilentämässä oloaan. Kesällä, näin kuvittelisin, tämä kelpaa myös kaksijalkaisten viilentymispaikaksi, sen verran matalalta vesi tuossa näytti, ja puhtaalta.
Ja ne minulle niin tärkeät ja rakkaat pienet kujat – niitäkin täältä löytyi! Olin itseasiassa todella yllättynyt koko paikasta, olin kuvitellut sen jotenkin enemmän jetsetmäiseksi ja pintaliitomestaksi mutta sehän olikin vallan sympaattinen, kaunis ja viihtyisä. Toki voi olla vaikutusta silläkin, ettei kesäsesonki vielä ollut alkanut ja parkkipaikkakin löytyi vain parinsadan metrin päästä satamasta, kesällä sinne kuulma melkoiset jonot jo monia kilometrejä ennen koko kaupunkia, ja parkkipaikan löytämistä voi verrata lottovoittoon… Jos siis mielit päästä St.Tropeziin mukavan rauhallisin tunnelmin, kannattaa suunnata paikalle joko keväällä tai sitten myöhemmin syksyllä. Kelit ovat ihanat eikä liian kuumat, joten kaupunkia jaksaa hyvin kävellä ympäriinsä.
Paikallisetkin vaikuttivat oikein rennoilta, viettivät aikaansa kuka mitenkin, toiset viiniä siemaillen, toiset paattejaan pesten ja toiset sitten palmun varjossa shakkia pelaten. Me emme täällä syöneet, sillä matka oli vielä jatkumassa takaisin Hyéresiin ja sieltä oli illaksi pöytä ravintolasta varattuna, kävimme siis vain marketissa ostamassa juotavaa ja pientä evästä autoon ja kun olimme kaupunkia muutamia tunteja kierrelleet, lähdimme rantatietä kohden ihanaa majapaikkakyläämme. Vähän kuin olisi kotia kohden lähtenyt!
Hieman itseäni vanhemman ikäpolven ihmisille saattaa olla tuttu tämä kyseinen rakennus, joka esiintyi 60-luvun suositussa elokuvassa “The Troops of St. Tropez”, suomeksi nähty nimellä Me moraalin vartijat. Ainakin ranskalaisille tämä oli kovin nostalgisen oloinen paikka, sen verran useat siellä itseään rakennuksen edessä kuvauttivat – niinpä minäkin siitä muistoksi kuvan nappasin :) Olen tuota leffaa osittain katsonutkin (osittain siksi, että leffat päättyvät yleensä kohdallani noin puoli tuntia alun jälkeen sohvalle nukahtamiseen) ja vaikkei täysin omantyylinen ollutkaan niin kyllähän sen voisi joskus loppuun katsoa – ainakin siksi, että pääsisi näkemään miltä tuolla on silloin 1964 oikein näyttänytkään!
Kaiken kaikkiaan käynti Saint-Tropezissa oli oikein miellyttävä, kaupunki oli nätti ja kiva, ihmiset ystävällisiä ja maisemat kauniita. Mutta niin on oikeastaan kaikissa Provencen paikoissa, joten tämä ei sinne top-listalleni sitten kuitenkaan jäänyt. Eli käymään voisin tulla uudelleenkin mutta en usko, että vartavasten Saint-Tropeziin lähtisin viikon tai kahden lomalle.
Tai mistä sitä tietää, parempi olla sanomatta kovin vakaita mielipiteitä suuntaan tai toiseen, tai mitä todennäköisemmin joudun ne jonain päivänä pyörtämään, löytäessäni itseni tyytyväisenä parin viikon lomalta juurikin täältä :D
11 Comments
Leave a Reply
Minulle kävi sama juttu, kun kävin ensi kertaa matkailemassa Rivieran alueella – en silloin tosin päässyt ihan St Tropeziin asti! Kävin siellä huhtikuussa, oli lämmintä, mutta vähän muita matkailijoita, ja yllätyin todella paikan ihanuudesta. Omat kuvitelmani Rivierasta kun olivat varmaan aika lähellä noita sinun ennakkokuvia. : ) Mutta paljonhan siellä on historiaa, kulttuuria ja tietty sitä kulinarismia, ja niin kaunista – ei ihme, että moni taiteen ja kirjallisuuden suurnimikin on alueella usein talvehtinut. Eli voisin helposti sen kaksiviikkoisen alueella viettää, vaikka St Tropezissa!
Se on kyllä kiva kun ennakkoluulot jostain paikoista murskaantuvat ja huomaatkin tykkääväsi paikasta ^_^ En oo ikinä käynyt tuolla tai haaveillutkaan, mutta eihän sitä ikinä tiedä vaikka itseni sieltä löytäisinkin :)
Mulla on kieltämättä ollut ihan sama mielikuva – pintaliitoa, jetset-elämää, superkauniita ihmisiä ja upeaa meininkiä – St Tropezista, mutta hyvä kun osoitit sen vääräksi! Tuo Ranskan rivieran alue on kovasti alkanut kiinnostelemaan, tähän mennessä on kokemusta vain Nizzasta.
Viimeksi emme ehtineet St Topeziin asti, ehkä sitten ensi kerralla, Rivieralla todella riittää paljon upeita kyllä ja nähtävää, olisi kiva joskus vuokrata sieltä asunto pidemmäksi aikaa ja tutustua noihin paikkoihin. Kiitos upeista kuvista, pääsin hyvin mukaan tunnelmaan :)
Oi, pienet vanhat kujat ovat niin tunnelmallisia! <3 Kieltämättä Saint Tropez, kuten koko Riviera-meno tuntuu vähän vanhahtuneelta, mutta tottahan se on, että mielikuvat voi olla aivan vääriä. Itse kävin vuosia sitten Nizzassa, eikä paikka oikein sytyttänyt – ihmiset makasivat kivikkoisella rannalla kuin sillit purkissa ja kaiken luksuksen lomassa paikasta jäi sellainen perus turistipaikkafiilis. Pitäisikin varmasti lähteä uudelleen autoilemaan noille kulmille, ja vaikka etsiä niitä pienempiä ja suloisempia kyliä. Niitäkin varmasti löytyy! :)
Tuossa ehkä matkustusajallakin osuutensa, oltiin tuolla toukokuun puolivälissä ja Nizzassa marraskuussa, molemmin kerroin ilmat tosi ihanat mutta ne varjopuolet, eli turistilaumat, puuttuivat. RAnnat olivat hyvinkin tyhjinä :)
Meillä oli tämän kevään Nizzan matkalla vähän suunnitteilla St Tropez, mutta se jäi oikeastaan siksi, että sinne on aika hankala Nizzasta päästä julkkareilla ja ryysiksestä oltiin kuultu myös. Mutta näiden kuvien jälkeen laitan paikan kyllä uudestaan korvan taakse! Tosi söpön oloinen paikka, ihania nuo kapeat kujat ja kaaret!
Minäpä en ollut koko paikasta koskaan mitään kuullutkaan, mutta tuli kyllä kuvien perusteella fiilis, että voisi sopia mun sielunmaisemaan. Muutenkin road trip Ranskassa olisi aivan ihana idea. <3
Oho! Luulin että St.Tropez on vähän sellainen yleisesti tunnettu klisee, olen vaan siis taas tämänkin omassa päässäni kehitellyt :D mutta se sarja oli ihana! :D Mutta road tripille iso peukku, tykkäisit varmasti <3
Minulla on ollut samanlaiset mielikuvat St Tropezista mutta hyvä kuulla, ettei olekaan pelkkää jet-setiä. Nizzassa olen käynyt, mutta lähikyliä pidemmäksi emme päässeet. Provence houkuttelisi kyllä kovasti :)
Provence on kyllä ihanaa aluetta, kaikki ne pienet kylät ja mutkaisat tiet…