Ranskalainen sipulikeitto on itselleni ollut tuttu lähinnä siitä kuivasta pussikeittopohjasta, joka ravisteltiin aikoinaan kotitaloustunneilla lihapullataikinaan. Keitto sinällään ei juuri houkuttanut, enkä usko, että koskaan olisin sitä edes missään syönyt.

Nyt kuitenkin kolmena männä jouluna on ranskalainen sipulikeitto ollut meillä joulupöydän kunkku, ja tämä on traditio mistä mieluusti pidän kiinni. Ja ei, tätä keittoa ei tehdä pussitarpeista vaan ranskalaisen perheperinteenä kulkevan ohjeen mukaan – kokeile ja nauti! Niin, ja tämä jos mikä on mainio ruoka siinä vaiheessa, kun kinkku ja laatikot tursuavat korvista ja juustojakin on vielä jääkaapissa odottelemassa.

Ainesosat:

  • 3 isoa vaaleaa sipulia
  • suolatonta voita
  • portviiniä
  • vettä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • jauhettua muskottipähkinää
  • ranskalaista sinihomejuustoa (voimakkaampi maultaan kuin Aura)
  • juustoraastetta
  • vehnäpatonkia

Aloita viipaloimalla patonki noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paahda viipaleet. Tämän jälkeen kuori sipuli ja leikkaa se paksuhkoiksi suikaleiksi ja kuullota voisulassa. Kun sipulit ovat mukavan kullankeltaisia, lisää noin litra vettä sekä suolaa ja pippuria. 

ranskalainen sipulikeitto

Kuumenna kiehuvaksi ja lisää loraus portviiniä (sanoisin, että desi on sopiva määrä). Mausta suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä – sitä riittää pieni veitsenkärjellinen. Anna kiehua hetken, kun valmistelet loput annoksista.

Samaan aikaan lämmitä uuni grillivastus-asetuksella noin 250 asteeseen, ja voitele patonginpalat reilusti sinihomejuustolla. Mitoita patonkien määrä vuokien mukaan, meidän uuniannosvuokiin menee kolme viipaletta per vuoka. 

ranskalainen sipulikeitto

Kuorruta pinta juustoraasteella ja laita vuoat uuniin grillivastuksen alle. Tämä vaihe vaatii tarkkaavaisuutta, sillä juuston tulee vain sulaa nätisti, ei palaa :) Itselläni taipumuksena ryhtyä puuhailemaan jotain ja hupsheijaa, ruoka palaa sillä aikaa…

ranskalainen sipulikeitto

Kata pöytä valmiiksi, sillä tämä herkku nautitaan suoraan uunista otettuna. Kata pöytään myös port, sillä sitä lorautetaan annokseen vielä kunkin itse haluamansa määrä, ei kannata kuitenkaan aivan vallattomaksi ryhtyä, jotta keitossa maistuu muukin kuin port ;) Ja voin taata, että vaikka kyseessä ei ole maailman esteettisin ruoka, on maku sitäkin parempi. (Kyllä, myönnän että tuo vaaleanpunertava liemi saattaa näyttää hieman luotaantyöntävältä.) 

Parasta tässä on se, että keitto vain paranee päivien mittaan. Nappaan vain pakkasesta valmiiksi viipaloidut patongin palat ja nakkaan paahtimeen, sitten sivelen niille sinihomejuustoa samalla, kun lämmitän keiton jämät ja laitan komeuden uuniin. (Tässä toisella kierroksella sinihomejuustoa tulee ehkä lisättyä enemminkin lohkona, kuin kauniisti sivellen…) Pienellä vaivalla ja melko vähin ainesosin saa siis tehtyä useamman päivän ruuat!