Pohjois-Kypros ei aina saa ihmisiä huokailemaan aah! ja ooh! kun kerron siellä jälleen käyneeni. Onko se maa ollenkaan? Eikö se ole vähän masentava paikka? Miksi ihmeessä sinä taas sinne menit? Tuntuu, että harva siellä on itse asiassa käynyt ja heillä kaikilla on siitä tietynlainen mielipide. Ja noh, onhan se pakko sanoa, että ei sinne juurikaan kenenkään soisi menevän, katsokaa nyt itsekin.
Ensinnäkin, luonnon rumuus yllättää joka käänteessä. Nuo kaikki kukat, yök! Kenen idea onkaan ollut jättää kaatamatta kaikki nämä räikeät puut, sietäisi joutua puhutteluun. Johan moisesta värikylläisyydestä saa päänsärkyä! Ja se kukista lähtevä jatkuva tuoksu, se nyt ei ainakaan kenenkään oloa helpota.
No entäpä sitten kaikki saaren historialliset kohteet? Kuka ihme jaksaa olla kiinnostunut hyvinsäilyneistä linnoista, antiikkisista raunioista ja ottomaanien aikaisista hautaholvista? Kirkko siellä, moskeija täällä, rauniot tuolla… Ihminen haluaa ympärilleen modernia ja nykyaikaista, ei mitään vanhaa tylsää kamaa. Täällä tuntuu ettei voi montaa askelta ottaa törmäämättä johonkin historialliseen kamaan – mutta sitten kun yrittää niitä Pradan ja Guccin liikkeitä löytää, saa vetää vesiperän. Jotain rotia nyt tähän touhuun!
Ja jos nuo historialliset jutut eivät saa kammoksumaan Pohjois-Kyprosta, viimeistään nämä luontaantyöntävät maisemat siinä onnistunee. Ällöttävän kirkkaat merivedet, pelottavan jyrkät vuoristot ja liian kauas siintävät näkymät. Ei, ei ja ei.
Ja kuinka muka on mahdollista nauttia lomasta, jos eläimet tunkevat kuviin joka kulmalla??
Ja koti-ikävä on taattu viimeistään sillä hetkellä, kun pitäisi yrittää löytää jotain suuhunpantavaa… Miten täällä muka vatsansa täyteen saisi?
Kuten huomaatte, ei Pohjois-Kypros tarjoa kellekään juuri mitään… Vai mites se oikein nyt sitten menikään? ;) Ihan totta jos puhutaan, voin kyllä lämpimästi paikkaa suositella ihan jokaiselle, tekemistä löytyy niin golfarille, patikoijalle, luonnon tutkijalle, auringonpalvojalle kuin ruoka-intoilijallekin. Mene ja ihastu, varo ettet suorastaan rakastu!
HIENOIN PAIKKA MISSÄ KOSKAAN OLEN KÄYNYT ,ja olen kyllä kiertänyt mailmaa…
Oi, se oli jo hienosti sanottu <3 On tuo kyllä niin ihana mesta ja mahtava myös siksi, ettei ole turistien kansoittama!
Hei! Kuviasi katsellessa tuli taas kaipaus Pohjois-Kyprokselle. Vastahan sitä vuosi takaperin siellä oltiin. Viikko oli onnettoman lyhyt aika. Saimme vain hieman raapaistua pintaa. Osa niistäkin kohteista joita aikanaan esittelit jäi näkemättä. Ja ne mitä ennätettiin kiertämään jäi syventämättä. Kiitos esittelystäsi, se sai viime vuonna lähtemään ja nyt kuvasi sai taas matkanälän heräämään, Pohjois-Kyprokselle.
Moikka! No mulle tuli sinne ikävä myös, kun näitä katseli :) Viikko on lyhyt aika, kyllä siellä pari täytyisi varmaan olla. Mutta onneksi Pohjois-Kyprokselle pääsee suht helposti, eli ei kuin matkoja katselemaan ;)
Oi huomenna taas lähdetään koko perheen voimin, ties kuinka monennen kerran. Arvaa kuinka harmittaa… Aivan tylsää mennä mereen uimaan, aurinko paistaa ja kylmät +30c ja todella varmasti näemme nälkää koko viikon, eikä oikein mitään tekemistä – siis luvassa todella kurja syysloma:)
Kiitos kuitenkin Karoliina upeista kuvista, mistä sitten lie otettu.
Saako todeta, että oon kade? ;) Kyllä se on niin ihana paikka ettei mitään rajaa!! Kaikki kuvat on sieltä, eli tuttuja paikkoja sulle. Ihanaa lomaa teille ja naattikaa, naattikaa!
Hei, kysymys nyt ei liity postaukseen mutta onko sinulla tietoa Turkin työlupa asiaoista., pystyykö työlupaa itse mitenkään hakemaan suomen päästä?
Työluvanhaun aloittaa aina työnantaja ja sitä haetaan Turkin työminsteriöstä. Ulkomailta käsin lupaa haetaan paikallisen suurlähetystön kautta. Suurlähetystön kautta hakiessa, hakemuksen jättää itse hakija, Turkista käsin taas työnantaja. Turkkilaisella työpaikalla johon lupaa haetaan pitää olla palkattuna Turkin kansalaisia 5 suhteessa yhteen ulkomaalaiseen työntekijään, turismi- ja viihdealan yrityksissä Turkin kansalaisia pitää olla palkattuna 10 suhteessa yhteen ullkomaalaiseen, lisäksi yrityksellä täytyy olla myös näyttöä riittävästä liikevaihdosta. Yrityksiltä vaaditaan myös monilla aloilla selvityksiä siitä, miksi he tarvitsevat ulkomaalaisen työntekijän, jolloin tietysti myös työntekijältä vaaditaan näyttöä erikoistaidoista tai -kokemuksesta. Prosessi on toisinaan hidas ja myöskin kallis, joten moni työnantaja valitsee paikkaan paikallisen työntekijän.
Hei! Koska nämä lupa-asiat muuttuvat aika usein, kannattaa kysyä tämänhetkinen tieto Helsingistä Turkin suurlähetystöstä :)
Pari kertaa käyneenä voin suositella paikkaa kaikille. Ihanaa myös se, ettei ole kauheeta turistiryysistä . Mihinkään ei tarvinnu jonottaa ja loistavia ruokapaikkoja oli yllin kyllin. Ja ne maisemat :D
Joo just toi on parasta, että ei oo mikään turistirysä!!
Kiva juttu ja ihana kissan kuva! Mekin kävimme kerran, päiväseltään Nicosiasta ja ihan samaa mieltä kuin Sinä, ei sinne kannata mennä :-)
Hieman pylleröinen tuo katti :D
Joo, selkeästi teidän reissulta huomattavissa sama lopputulema, kannattaa pysyä vaan poissa ;)
Julkaisin äskettäin blogijutussa Teheranista vesipiippukuvan ja heti joku oli kommentoimassa, että noista voi saada tuberkuloosin, kun ei niitä puhdisteta kunnolla käyttäjien välillä. No ehkä riski sille on Varsovassa pienempi kuin Iranissa, mene ja tiedä – jos siis tuossa kommentissa on edes perää!
Voi apua, kyllä ihmisillä on kaikenlaisia mietteitä – itselleni ei kyllä ole moinen edes päähän juolahtanut :) Mutta niin, mikä ettei tuostakin vaaraa löydä…
Oi lurps! En olekaan vielä älynnyt, että tuonnekin voisi haikailla. Kiiiiitos…
Hih, yksi uusi haikailukohde siis lisää ;)