Pariisissa riittää tutkittavaa, yllättäviä seikkoja ja historian havinaa. Tällä kertaa haluan viedä teidät tapaamaan muutamaa hyvää tyyppiä, joista olette ehkä kuulleetkin. Vai miten olisi esimerkiksi  nimet Voltaire ja Jean-Jacques Rousseau,  Victor Hugo, Émile Zola, Jean Monnet tai  Marie Curie? Heidän kaikkien viimeisenä leposijana toimii nimittäin upea Pariisin Panthéon, alkujaan kirkoksi valmistunut rakennus.

Ylimmästä kuvasta voi kenties havaita, kuinka Panthéonin pylväiden yllä, kaiverrettuna tekstinä jälkipolvien nähtäväksi, voi lukea lauseen “Aux grands hommes la patrie reconnaissante” eli isänmaa on kiitollinen suurmiehilleen, noin kouluranskalla käännettynä. Ja suurmiehiä – sekä naisia (heitä tosin vain kaksi) – siellä tosiaan sitten onkin, syvällä maan uumenissa, viileän kryptan huomissa. Mutta ennen kuin laskeudumme kryptaan, saamme ihmetellä heti sisääntulon jälkeen suurta heiluria, joka on ympyröity jonkinmoisella kehällä. Kaukaa korkeuksista, kupolin keskeltä, laskeutuu rautavaijeri ja sen päässä on kuula, joka hypnoottisesti liikkuu omaa rataansa. Tämä, hyvät ystävät, on todiste siitä että maa todellakin pyörii.

Herra Foucault, ranskalainen fyysikko,  esitteli heilurinsa yleisölle ensi kerran juuri täällä vuonna 1851. Tällä kyseisellä kapineella hän osoitti, että maapallo todellakin pyörii akselinsa ympäri.

Pariisi_Pantheon

Ja sitten on aika lähteä tapaamaan niitä suurmiehiä ja -naisia. Laskeudumme pitkät, loputtomalta tuntuvat kapoiset kierreportaat yhä alemmas ja alemmas, tuntien ilman käsivarsillamme viilenevän joka askeleelta. Alas päästyämme tunnelma on selkeästi muuttunut yläkerroksen hälinästä ja pulisevista, valokuvaavista ihmismassoista. Täällä, hautaholvissa, tunnelma on kunnioittava ja harras, ihmiset puhuvat kuiskaten jos sitäkään ja askeleista on kadonnut kopina ja töminä. Olemme historian keskellä.

Koska hautaholvi on suuri ja sokkeloinen, on jokainen hautapaikka merkitty sisääntulon lähelle ja näin on helpompi lähteä haluamaansa katsomaan. Me valitsimme vaeltelun ja kiertelimme sokkeloisia käytäviä eteenpäin, oikealle, vasemmalle ja jälleen eteenpäin, tervehtien kiitollisuudella näitä menneisyyden henkilöitä, joista jokainen on antanut eläessään meille niin paljon, joko kulttuurin, tieteen tai taiteen saralla. Millaista olisikaan ilman Marie Curien elämäntyötä? Millaisen elämäntyön jättikään jälkipolvilleen Zola, Voltaire, Rousseau?

Pariisin_Pantheon

Pariisi_Pantheon

Pariisi_Pantheon

Pariisi_Pantheon

Vuonna 2002 tapahtui viimeisin suuri hautaanlasku, kun Pariisin Panthéon sai kunnian olla myös Alexandre Dumasin viimeinen leposija, 132 vuotta kuolemansa jälkeen. Tästä tapahtumasta pyörii nauhoite eräässä kryptan osiossa, siellä voi hiljentyä ja hetkeksi istahtaa tuota tapausta katselemaan.

Pariisi_Pantheon

Me nousemme portaat takaisin ylös, kuljemme ovista takaisin keväiseen Pariisiin, Pariisiin, jonka peittävät kukat, lintujen laulu ja aurinkoisesta iltapäivästä nauttivat ihmiset. Kuljemme kohti ihanaa Luxembourgin puistoa ja ostamme matkalla jäätelöt, jotka näyttävät juuri auenneilta ruusun kukinnoilta. Elämä on aika ihanaa, varsinkin, kun välillä muistaa pysähtyä ja katsoa myös sinne menneeseen ja hiljentyä hetkeksi.