Istanbulissa – ja yleensäkin Turkissa – on mahdollista lomailla joko hyvinkin pienellä budjetilla tai sitten sellaisella, jolla ei ylärajaa tunnu olevankaan. Joka paikasta löytyy niitä tosi halpoja tai sitten tosi kalliita ravintoloita ja kauppoja, täytyy vain tietää mitä etsii. Suurin osa tosin on sitten sitä keskihintaista, ei mitenkään superhalpaa muttei myöskään vararikkoon vievää.

Mikäli kuitenkin sattuu niin kurjasti, että matkakassa ei hupene vaikka kuinka sitä yrittäisi tuhlata, on minulla ratkaisu tähän pulmaan: matkakassa kainaloon (tai mieluummin tyylikkääseen merkkifirman logolla varustettuun käsiveskaan) ja suunta kohti Nişantaşin kaupunginosaa. Helpoiten löydät paikalle, kun lähdet Bosporin rannalta tätä katua ylöspäin nousemaan…

IMG_1891

…ja nousemaan, ja nousemaan. Mäkeä nimittäin riittää, eli kesähelteillä haluat ehkä turvautua taksiin.

Tälle kissalle mäen nouseminen ilmeisesti riitti, matkanvarrelle kun sattui sopivan kokoinen koppi. Harmi, kun kuvaan ei mahtunut koira, joka vähän matkan päässä jalkakäytävällä makasi – varmasti tätä talonvaltaajaa mielessään kiroten :)

IMG_1894

Kun kiipeämisen lomassa katselet ympärillesi, tiedät tulleesi perille, jos kauppojen kyltit alkavat näyttää kalliimmilta kuin autosi.

Ja jos mietit, että liikkeet ovat tuolla vain näön tai turismin vuoksi, väärässä olet. Istanbulissa on paljon rouvia, joilla on varaa pitää näitä kauppoja kantapaikkoinaan, itsellä ei ole varaa kunnolla edes niihin sisälle vilkaista! Mutta täältä löydät liikkeet, joista moni merkkitietoinen Helsingissä vain unelmoi, hinnoista en kyllä osaa sanoa mitään, saattaa olla kalliimpaa kuin Suomessa. Yleensä nimittäin tällaiset ylellisyystuotteet ja vielä tuontituotteet on melko rankalla kädellä verotettu. Mutta ikkunashoppailuun on onneksi aina varaa.

IMG_1896
IMG_1897
IMG_1902
IMG_1906
IMG_1908
IMG_1909
IMG_1917

Täällä koiratkin peittoavat minut tyylikkyydessä…

IMG_1898

Nişantaşin alue on miellyttävää, ei ole hirveästi ruuhkia, ei turisteja, eikä laitapuolenkulkijoita. Tosin siellä alkaa melko nopeasti itsensä tuntea vähän nuhruisaksi, mikäli liikaa tarkkailee paikallisia naisia… Ei muuten tule hätkähtää, vaikka kovin monella on nenä kääreiden peitossa – plastiikkakirurgia ei täällä ole kirosana :)

Nişantaşissa on ihanaa istahtaa vaikkapa viinilasillisen ääreen ystävän kanssa ja nauttia tunnelmasta, katsella ihmisiä ja vain olla. Alueella on kivoja ravintoloita ja kahviloita, iltaisin jo tosin niin täynnä, ettei vapaata pöytää välttämättä heti saa. Viime reissulla yhden illan vietin täällä ystävän kanssa, istuimme Kıtır-ravintolassa, joimme viiniä ja söimme pizzaa. Hinnatkaan ei olleet korkeat, pizza taisi olla 14 liiraa. Ja oli hyvää!

IMG_1910
IMG_1923

Täällä sijaitsee myös Orhan Pamukin lapsuudenkoti, Pamuk Apart. Ainakin ennen se oli suvun omistuksessa koko rakennus, Istanbul-kirjassa Orhan kertoo, kuinka tädit ja sedät tuossa talossa yhdessä heidän kanssaan asuivat. Tämän hetkisestä tilanteesta ei ole tietoa, pitäisi varmaan odotella, että joku ovesta kulkee ja kysyä :) Rappukäytävään kurkkasin, syvän punainen matto johti koko käytävän mitalta ylös portaisiin saakka…

IMG_1920

Nişantaşista löytyy toki myös oma ostoskeskus, kuten Istanbulin joka kaupunginosasta taitaa löytyä. Täällä se on nimeltään City ja noudattaa alueen yleistä linjaa kauppojen (ja shoppailijoiden) laadussa.

IMG_1922

Vaikkei ostoskassa painaisikaan lompakkoa maanrajaan, suosittelen kuitenkin piipahtamista tälläkin alueella Istanbulin reissulla. On hyvä nähdä, että kaupunki on muutakin, kuin Sultanahmetin turistiruuhkia tai Istiklalin tungosta. Täällä harvalla meistä olisi varaa asua, vuokrat lähtevät sieltä tuhansista euroista, omistussasunnot miljoonista. Niinpä jos uusi tuttavuutesi kertoo asuvansa Nişantaşissa voit olla varma, että kyseessä on hyvin toimeentuleva henkilö – ja tällä tarkoitan hjallisharkimo-toimeentuloja, en suht’ hyväpalkkaista suomalaisduunaria tai perijätärtä ;)

Tässä vielä samoja katuja iltaeleganssissaan

istanbul
istanbul
istanbul
istanbul
istanbul
istanbul
istanbul
istanbul