Heinäkuun kestänyt Japani-sesonkini päättyi kuun lopussa Nagoyan matkaan. Ja tämä kaupunki nousi samantien Osakan rinnalle omissa Japanin suosikeissani, harmitti, että vain yhden yön layoverilla taas olimme liikenteessä. Kun päiväunien jälkeen moni suuntasi suorittamaan ostoksiaan, salille tai syömään, minä suuntasin askeleeni kohti Nagoyan linnaa. Ja voi missä helteessä! Siinä aika ison tien vierusta taapertaessani meinasi usko muutamaan kertaan loppua, kun tuntui, ettei se linnoitus lähene yhtään ja aurinko porotti selkään. Maisemia ei myöskään ollut katseltavaksi, sillä olin onnistunut tosiaan valitsemaan reitin, joka kulki monikaistaisen tien vierellä ja välillä sen yllä.

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja viimein saavuin linnoituksen porteille. Tälle alueelle on sisäänpääsymaksu, toisin kuin monen muun kaupungin linnoituksiin. Mutta koska tänne saakka olin vaivautunut ei maksaminen haitannut – eikä summa ollut kuin 500 jeniä eli alle viisi euroa. Hauskana yksityiskohtana: jos haluat säästää huimat 90 senttiä, kannattaa koota 100 hengen ryhmä, tuolloin maksu per henkilö on vain 400 jeniä :D Mutta maksoin siis maksuni ja siirryin linnoituksen alueelle.

Koska vielä ei ilmeisesti oloni ollut tarpeeksi tukala, lähdin pikimmiten kipuamaan tuon alueen ylpeyden, vuonna 1612 valmistuneen Nagoyan linnan portaita ylös. Hissikin olisi ollut, mutta se oli koko ajan tupaten täysi, eikä nihkeän nahkea oloni kaivannut viereen yhtään toista nihkeän nahkeaa ihmistä. Kerrokset vaihtuivat hitaasti mutta onneksi oli hyvä syy aina pysähtyä: kerroksissa oli museonäyttelyitä, joita oli kiva kiertää kiipeämisen lomassa.

Ja kyllähän se huippukin sitten koitti – ja ihana autuus nimeltään ilmastointilaitteet! Niitä oli siellä seinustoilla, ja parkkeerasinkin itseni yhden eteen pidemmäksi toviksi (enkä muuten ollut ainoa). Ylhäältä oli näkymät ympäri Nagoyan kaupungin sekä pieni matkamuistomyymälä. Katselin ympärilleni ja sain todeta jälleen kerran olevani muualta Aasiasta tulleiden turistien ympäröimänä. Hienoa tällaisissa hetkissä on se, ettei todellakaan tarvitse hävetä valokuvailuaan tai edes selfieiden ottoa, kaikki kun kulkevat kännykamerat auki joka hetki. Ainoa häpeämisen paikka voisi olla itseltäni puuttuva selfie-tikku :)

Nagoyan_linna_japani
Nagoyan_linna_japani
Nagoyan_linna_japani

Linnan alapuolella sijaitsee vanha Honmarun palatsi. Kuten muukin alue linnoituksesta, tämäkin tuhoutui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa ja on ollut remontin alla viime vuodet. Nyt sinne pääsi jo vierailemaan, mutta paikan tungos ei helteellä houkuttanut ja tyydyin ihastelemaan paikkaa vain ulkoa käsin. Hauska huomio: sateenvarjoja ei ilmeisesti suoda vietävän sisätiloihin, sillä niitä varten oli järjestetty aivan oma lukollinen säilytyspaikkansa :D

Nagoyan linna
Nagoyan_linna_japani
Nagoyan_linna_japani

Ehdottomasti paras hetki tällä kierroksella oli saapuminen palatsin puistoalueelle. Lehtevät puut loivat tervetullutta varjoa, vieno tuuli puhalteli otsan kuivaksi ja ainoat äänet olivat pikkulintujen laulu. Kuinka nämä temppeli- ja linnoitusalueet voivatkin olla näin ihanan seesteisiä ja rauhallisia! Vähän sama, kuin meillä hautausmaat, sielläkään ei tunnu koskaan olevan helle eikä läheistenkään teiden melu tunnu sinne kantautuvan…

Nagoyan_linna_japani
Nagoyan_linna_japani
Nagoyan_linna_japani

Nagoyan linnan alueella järjestetään myös jonkinmoisia näytöksiä, näin päättelin siitä, että vastaani käveli ihka aidot samurait puiston siimeksessä…

Nagoyan_linna_japani
Nagoyan_linna_japani

Tässäkö syy, että suomalaiset ja japanilaiset tuntevat hengenheimolaisuutta?  Viereen ei tupata, jos ei ole pakko ;)

Nagoyan_linna_japani

Nagoyan linnalla aikaa kului hyvinkin muutama tunti, vaikka aivan itsekseni siellä kiertelin. Ja ehkäpä puiston viileys sai askeleet hieman jopa hidastumaan, hetkeksi pysähtymäänkin… Tänne haluan ehdottomasti muuten keväällä palata, kirsikankukkien aikaan! Työkaverilla oli nimittäin aivan upeita kuvia tämän vuoden sakurasta. Ja tälle linnan alueelle voisin palata muutoinkin, ehkä hieman viileämmällä säällä, niin jaksaisi vielä enemmän tutkia ja perehtyä asioihin. Tällä kertaa tutkimusretkeni päättyi tähän, olin unohtanut ottaa mukaan vesipullon joten lähdin kohden metroa haaveissani päästä keskustaan, ihanan viileään ostoskeskukseen kenties, ja siellä lasilliselle kylmää matcha-lattea!