Kesällä, yhdellä monesta San Franciscon layovereistani, lähdimme pienellä nelihenkisellä porukalla autoilemaan pois San Franciscosta.( Tämä on muuten yksi mukava asia – miehistössä kun on keskimäärin se 12-13 henkilöä, löytyy sieltä yleensä aina seuraa jos jotain erityistä haluaa reissun aikana tehdä!) Sää Franissa oli kesäkuisen kolea, pilvinen ja tuulinen, sadettakin meinasi silloin tällöin ripautella. Eli melko tavallinen kesäsää kyseisessä kaupungissa omien kokemuksieni mukaan. Niinpä pakkauduimme pieneen avo-Miniin – suosittelen muuten kyseistä autoa, mitä hurmaavin tapaus – ja suuntasimme reittimme vielä yli vielä aamusta melko kirkkaassa ilmassa paistattelevan Golden Gaten, ohi suloisen Sausaliton ja aina yhä ylöspäin kohden tuntemattomia pikkuteitä.

Ylös, ylös ja ylös, tämä oli meidän ainoa navigaattorimme tällä taipaleella. Tienristeyksiä tuli ja meni, ja aina valitsimme sen joka ylemmäs näytti kiipeävän. Ihan aina tämä ei ollut toimiva strategia, tien päätyessä umpikujaan tai jonkin firman pihaan, mutta ei sellaista ongelmaa josta ei u-käännöksellä selviäisi. Ja taas matka jatkui. Pienen avo-Minimme katto täytyi jo moottoritiellä sulkea, muutoin vuoristoon olisi päätynyt neljä jotakuinkin kaljua henkilöä. Avasimme sen jälleen pienemmille teille saavuttuamme, vain saadaksemme muutaman yllätyksen. Sillä kun kohosimme vuoren rinteitä ylöspäin, tulivat pilvet matkalla vastaan – ja niiden läpi kulkiessamme saimme melkoisen märän tervehdyksen Tamalpais-vuorelta. Ilma oli välillä kylmää, välillä hyytävää, onneksemme olimme varautuneet kevyttoppatakein ja pitkin housuin. Kesäkuinen Kalifornia ei aina ole sitä mitä voisi kuvitella!

Jos alhaalla saimme katsella harmaata taivasta, pilvien kulkua yllämme ja kaikin puolin ankeahkoa maisemaa harmaan eri sävyissä, oli vuorella tilanne aivan toinen. Aurinko lämmitti kuumasti – niin kuumasti, että farkutkin tuntuivat liiottelulta, ja aurinkovoidetta oli siveltävä otsaan palamista ehkäisemään. Pilvet, ne olivat edelleenkin näkyvissä, nyt tosin alapuolellamme upeana, valkoisena mattona. Välillä harsomaisesti puiden latvuksissa kiipien, välillä tasaisen paksuna pumpulikerroksena kohti kaupunkia vyöryen.

Mount Tamalpais San Francisco
Mount Tamalpais San Francisco
Mount Tamalpais San Francisco
Mount Tamalpais San Francisco
Mount Tamalpais San Francisco

Päivä Mount Tamalpais -vuorella oli yksi upeimmista joita olen saanut kollegoiden kanssa viettää, ja olin äärrettömän onnellinen – ja äärettömän väsynyt – kun illalla takaisin kaupunkiin kaarsimme. Tosin tuo kaartaminen antaa ehkä hieman liioitellun vauhdikkaan kuvan menostamme, juutuimme nimittäin alkuillan ruuhkaan moottoritielle, kun halusimme vielä pistäytyä hieman kauempana kaupungista sijaitsevassa Shake Shackissä, mutta mitä sitä ei purtavan eteen tekisi :) Ja ehdoton suositus myös avo-Minille, paljon hauskempi katsella maisemia ilman ikkunoita välissä, vaikkakin tuuli meinasi hieman välillä hiuksia viskoa, kun ennen moottoritietä unohdimme katon ylös nostaa…

P.S. Olet ehkä jo huomannutkin, että hylkäsin alkusyksystä kokonaan aiemman Instatilini. Uusi tilini on suljettu mutta hyväksyn kyllä sinne seuraajaksi :) Uusi tili löytyy nimellä bonjourpositivity.