Vaikka Pariisin Champs-Elysee kauppoineen ja putiikkeineen ihastuttava onkin, olen itse enemmän pikkukujien tallaaja. Niinpä Pariisin keskustassa kukkulan päällä sijaitseva Montmartre, “marttyyrien vuori”, oli yksi ensimmäisistä paikoista jonka tuossa kaupungissa halusin nähdä. Itse asiassa tuo kaupunginosa oli oma kylänsä aina 1860-luvulle saakka, ja jotenkin tuo on alueella vieläkin aistittavissa. Vähän kuin menisi kylään kaupungin sisällä.
Monelle Montmartren alue saattaa olla tuttu siellä sijaitsevan kabaree-ravintolan vuoksi: kyllä vain, Moulin Rouge sijaitsee Montmartren kukkulan juurella. Eikä ole sattumaa, että siinä kuuluisassa nimeään kantavassa elokuvassa juuri tämä oli se kohtalokas tapahtumapaikka, sillä aikoinaan, 1400-lukujen taitteessa Montmartre oli kurtisaanien, taiteilijoiden, polttavan aatteen palon, absinthin ja vapauden koti. 1900-luvun alussa paikan ilmapiiri alkoi viehättää taiteellista porukkaa ja siellä on aikaansa viettäneet muiden muassa sellaiset tunnetut henkilöt kuin Henri Matisse, Pablo Picasso, Vincent van Gogh, Claude Monet ja Claude Debussy. Ollapa ollut tuolloin paikalla itsekin, kun Montmartre oli Pariisin (ja varmasti aikalailla koko Euroopan) taiteilijaelämän tyyssija!
Voiko tämän ranskalaisempaa näkyä olla? Mies baskerissaan, viiniä juoden ja päivän lehteä lukien <3
Jos mielit saada paikallisen taiteilijan tekemän muotokuvan itsestäsi, täällä se maksua vastaan onnistuu. Ja mitä katselin heidän töitään, niin kovin taidokasta jälkeä näytti syntyvän. Valittavana on joko tällaisia perinteisiä, tai sitten karikatyyrejä – tai sitten voit ostaa kauniin maalauksen tai piirroksen Pariisin maisemista.
Ja kuten oikeastaan mistä päin Pariisia tahansa, voit aina ihailla tämän kauniin ladyn profiilia. Onhan se hurjan kaunis – ja iso! Miettikää, kuinka kaukana siitä olen ja kuinka suurelta se edelleen näyttää.
Näillä portailla, basilikan edessä, on ilmeisesti aina hyvällä säällä melkoinen tungos, kun kaikki haluavat paistatella päivää ja ottaa kuvia sekä alhaalla levittäytyvästä Pariisista että takana kohoavasta basilikasta. Ja niin tein tietysti minäkin ;) Keväinen aurinko lämmitti ihanasti poskia, kevyt tuulenvire sai tukan sotkuun (ja linssin eteen) ja suu meni väkisinkin koko ajan leveään hymyyn. Tämä, tämä oli sitä Pariisia mihin oli niin hurjan helppo ihastua ja jonne ehdottomasti haluan palata!
Matkalla takaisin alas, pitkin ihania pikkukujia kierrellen ja kaarrellen, kannattaa pysähtyä nauttimaan lasillinen kylmää ranskalaista viiniä ja perinteinen crep – täytteenä esimerkiksi perunaa, tomaattia, sipulia ja juustoa. Kyllä nimittäin maistuu hyvälle! Samalla on ihana katsella ohi soljuvaa elämää, kuunnella paloja keskusteluista, antaa mielensä laiskasti vaeltaa siellä sun täällä – lähinnä miettimässä sitä, kuinka tänne pääsisi palaamaan pian uudestaan. Kiitos Montmartre, sait minut rakastumaan Pariisiin ja ihaniin pikkuisiin kujiisi.
Munkin mielestä nimenomaan Montmartressa on tosi viehättävää ja jotenkin “aitoa”. Viimeisimmästä käynnistäni Pariisissa on jo muutamia vuosia, mutta silloin tuli pyörittyä juuri noilla kulmilla. Tykkäsin valtavasti tuosta Sacré-Cœurin basilikasta, kukkulalta aukeavista näköaloista ja niistä ihan tavallisista kujista Montmartressa.
Joo, juuri tuo ikäänkuin aitous siinä viehätti, kaikki ihanat kujat ja pienet ravintolat joissa paikalliset pistäytyivät. Iso peukku tälle kukkulalle!
Ihana Montmartre on myös se paikka, missä Pariisissa ovat taitavimmat ja nopeimmat rahakukkarovarkaat. Kukkarosi on hävinnyt vetoketjullisesta laukusta nopeammin kuin ehdit kauniista näkymistä valokuvan ottaa. Tosin savonlinnalainen matkakumppanini oli nopeampi eikä varas ehtinyt pitemmälle kuin marimekon laukun vetoketjun avaamaan.
Huh, onneksi tuo pariisilainen mua koko ajan oli opastamassa, ei antanut mun mennä omana huolettomana “käsveska levällään” tyyppinä :D Onneksi sullakin kävi hyvin eikä lompakko kadonnut! Mulla itse asiassa koskaan ainoa paikka missä jotain on viety on Kiinan Guanzhou, siellä laukusta vietiin lompakko.