Pastéis de nata tai Pastel de nata on perinteinen portugalilainen leivos, jolla on pitkä historia. Leivosten syntyperä on Lissabonin Belémissä, jossa Jeronimos-luostarin munkit tämän kananmunaleivoksen 1800-luvulla kehittivät – ja se on tänäkin päivänä yleisesti tunnettu myös nimellä Pastel de Belém. Leivos on ulkokuorelta ihanan lehtevää ja rapsakkaa lehtitaikinaa, sisällä vastakohtana kananmunavanukasta.

Siinä missä Pastel de nataa myydään jokaisessa leipomossa ja kahvilassa Portugalissa, on vain muutamalla leipurilla lupa käyttää leivonnaisesta nimeä Pastel de Belém, sillä kerrotaan, että vain nuo muutamat leipurit pitävät hallussaan sitä aitoa ja alkuperäistä, munkkien kehittämää reseptiä. Mikäli siis haluat maistaa tätä leivosta sen ilmeisimmin alkuperäisimmässä muodossaan ja ehdottomasti perinteikkäämmässä ja kuuluisimmassa paikassa, tulee sinun suunnistaa viehättävälle Belémin alueelle Lissabonissa ja siellä vuodesta 1837 toimineeseen leipomokahvilaan, nimeltään tietysti Pasteis de Belém.

Leipomo on helppo Belémistä löytää. Taksikuski jätti minut ensin Belém Towerille (näistä lisää myöhemmin) josta oli vain lyhyt kävelymatka ensin tuonne luostarille ja heti sen vieressä sijaitsevalle leipomolle. Leipomo on ulkoapäin melko arkisen näköinen mutta sen näkee jo kauas sinisistä markiiseista sekä pitkästä, pitkästä jalkakäytävällä kiemurtelevasta jonosta. Tämän jonon nähtyäni olisin todennäköisesti luovuttanut, ellei mukava taksikuski olisi vinkannut menemään sisään – jonottavat ihmiset nimittäin jonottivat juurikin take away -leivoksia, ei istuinpaikkoja.

Pastel de Belém

Pastel de Belém

Kahvila on todella suuri, 400 paikkaa, ja tuntuu jatkuvan sali toisensa perään. Viimeisestä salista löytyi tyhjä pöytä ja pian tarjoilija toikin jo menun käteeni. Paitsi näitä leivoksia, on tarjolla kymmenittäin muitakin suolaisia ja makeita herkkuja. Koska kuitenkin aamiaisesta oli vasta hetki aikaa ja nämä leivokset se tänne tuloni syy, tilasin niitä kaksin kappalein kahvini seuraksi.

Pastel de Belém -leivokset kuuluu nauttia juuri uunista tulleena (varo, se on todellakin kuumaa, erityisesti se vanukas) ja sen päälle tulee sirotella kanelia ja tomusokeria. Nämä molemmat löytyivät näppärästi jokaiseen pöytään valmiiksi jaettuina sirotinpurkeissaan.

Ja olivathan ne hyviä, varmasti maineensa veroisia! Olin näitä maistanut jo hotellin aamiaisella ja muistaakseni Kantonissakin oli tarjolla, mutta kyllä tämä aito vei voiton kotiin. Juuri uunista tulleelle herkulle ei voi hotellien tai normileipomoiden vitriiniherkut vastaan laittaa, voittajasta ei ole epäselvyyttä. Jos siis haluat maistaa tätä Pastel de Belémiä tai Pasteis de nataa sen perinteisimmissä ja kuuluisimmassa muodossa, suuntaa Lissabonin reissullasi leivoksen nimeä kantavaan leipomoon, tilaa näitä niin paljon kun napa vetää ja nauti!

Pastel de Belém

SaveSave

SaveSave