Tällä kertaa antimia lukupinostani, sillä How to be parisian wherever you are eli kuinka elää ja olla kuin pariisitar oli aika hauska lukukokemus. Myönnetään, olen aina ihaillut hieman salaa noita ihania ranskattaria, heidän tyyliään ja elämänasennettaan. Pinterestini antaa oletuksena tauluja kuten “French wardrobe”, “French minimalist style”, “Parisian hairstyle” ja niin edelleen. Jokin siinä heidän (kyllä, nyt yleistetään ja rankalla kädellä) tyylissään vaan on sellaista huolettoman huoliteltua, naisellista muttei kuitenkaan tyrkkyä, laatua muttei kuitenkaan pröystäilyä, josta haluaisin niin kovasti edes hitusen itseeni imaista. Ja voin sanoa, ettei vierailut Nizzaan, Pariisiin tai Provenceen ole tuota lainkaan muuksi muuttanut, päin vastoin.

Niinpä sitten eräänä sateisena iltana, kun tunsin itseni erityisen rähjäiseksi, suttuiseksi ja saamattomaksi, klikkailin Adlibriksen sivulle ja sieltä tilasin itselleni kirjan nimeltä “How to be Parisian wherever you are – love, style and bad habits”. Ajattelin, että josko saisin vahvistuksen sille, että ainakin huonojen tapojen osalta olisin jo vähän niinkuin piilopariisilainen? Kirjan on kirjoittanut neljä pariisitarta, joten ainakin neuvot ja vinkit olisivat autenttisia. Niin, ja tajusin etten ehkä olekaan ainoa, jota tuo pariisittarien tyyli kiehtoo, sillä tuskin kirjaa vain minulle on kirjoitettu…

Niinpä kaadoin itselleni lasillisen viiniä (se tuntui jotenkin tähän sopivalta) ja painuin sohvan uumeniin lueskelemaan mitä kaikkea tuohon kirjaan kätkeytyykään ja kuinka, voi kuinka nyt saisin itseeni sitä pariisittaren charmia – edes hiukan?

 

Find your perfume before you turn thirty. Wear it for the next thirty years.

No tässä ollaan hei melkein mukana, olen tainnut tuota Miss Dioriani käyttää jo sieltä vähän päälle kolmikymppisestä. Mutta rinnalla on tosin vuoden jo kulkenut myös Diorin J’adore, ehkä kaksi parfyymia sallitaan?

 

Go to theatre, to museums, and to concerts as often as possible: it gives you a healthy glow.

Ah, onneksi olen tänä vuonna siellä baletissa ollut, vieläköhän ihoni hehkuu? Mutta totta puhuakseni, kyllä olo on aina energinen kun on käynyt jossain tapahtumassa, näyttelyssä tai konsertissa. Ehkä minun täytyy jokin galleriavisiitti suunnitella New Yorkin reissulle kuitenkin, josko tämän jälkeen hehkuisin kuin pariisitar.

Kuinka olla kuin pariisitar

 

Your look should always have one thing left undone – the devil is in the details.

Tämä on hei helppoa, en varmasti koskaan ole liian laitettuna! Eli ei haittaa, vaikka unohtaisit kammata tukan tai napit jäisivät napittamatta, se menee tyylin piikkiin. Tykkään tästä pariisittaren ajatusmaailmasta!

 

Cut your own hair or ask your sister to do it for you. Of course you know celebrity hairdressers, but only as friends.

Ja hei, taas olen ihan aallonharjalla – juurihan minä viime kesänä pätkäisin itselleni long bobin, keittiön fiskarseilla. En siis olekaan huolimaton vaan tyylikäs. Julkkiskampaajia tosin ei taida kavereista löytyä?

 

 

No logos. You are not a billboard.

No tämä on aika helppoa, ei noissa mun vaatteissa tai asusteissa juurikaan logoja näy – tässähän alkaa varsin itsetunto nousemaan Eiffelin korkuiseksi!

Kirja on todella viihdyttävää ja nopeasti luettavaa tekstiä, joukossa on paljon listoja, aforismejä, vinkkejä ja pieniä tarinoita jotka saavat sivut kääntymään toisensa jälkeen. Ainoastaan pariisilainen äiti -osion skippasin, se kun ei ole enää ajankohtainen vauvoineen sun muineen. Kirja sisältää kappaleita kuten “What you won’t find in her closet”, “Au Naturel”, “Kiss and play”, “Parisian snobbisms”, “Less is more”, “The art of make-believe”, “Fifteen words you need” ja “Sunday recipes”, kaikki mukavan lyhyitä ja hauskasti kirjoitettuja – pariisilaisten ase on selkeästikin huumori, sarkasmilla höystettynä.

Kirja saa mielen harhailemaan Pariisin kaduille, istahtamaan pieneen kahvilaan, vaeltelemaan taidenäyttelyssä ja kulkemaan pitkin pieniä sokkeloisia kujia. Mikäli ajattelin, että tämä kirja saisi minut järkiini ja lopettamaan haikailun pariisittaren tyylin omaksumisesta, olin väärässä. Jatkan siis heidän ihailuaan ja noudatan edelleen asioita, jotka teen kuten pariisitar: eipä sitä itseään muuttaa juuri voi tässä iässä enää, mutta voi vaikkapa vaatekaappiaan muokata haluamaansa suuntaan – eli taidanpa tänä keväänä vihdoin ostaa sen kauan himoitsemani cashmirneuleen :)