Revontulet, aurorat, taivaantulet, aurora borealis, northern lights – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta tämä rakas lapsi on myös hyvinkin piileskeleväinen, ainakin täällä eteläisessä Suomessa – jos joskus jotain näkee, niin ainoastaan niitä hailakoita revontulia, jotka helposti katoavat kaupunkien valoihin. ”You won’t be able to photograph Auroras HERE”.  Viime talvenahan pääsin näkemään oikein sellaiset mallikirja-aurorat, kun Inarissa vierailin pitkän viikonlopun verran ja olen ajatellut, että eiköhän tuossa ole revontulia yhden ihmisen tarpeisiin nähty ihan riittämiin. Mutta sitten kun sää alkoi Lahdessa mukavasti kirkastua ja tähdet siellä taivaalla tuikkia, alkoi valokuvaajan revontulisormea kolottamaan ja ryhdyimme etsimään kartalta mahdollista bongauspaikkaa.

Olin aina ajatellut, ettei revontulia ole mikäli en niitä heti ovesta ulos astuttuani satu näkemään – eikä niitä ainakaan kuvaamaan kannata ryhtyä. Mutta eilen sain oppia, että myös niitä paljaalla silmällä juuri ja juuri näkyviä reposia kannattaa kuitenkin kameran kanssa tähtäillä, sillä lopputulos voi yllättää! Oma Olympukseni  ei toki näihin kuviin olisi taipunut, saati kännykän kamera, joten tässä olevat kuvat on otettu uudemmalla ja järeämmällä Canonilla.

Location, location, location

Kuten monessa muussakin asiassa, sijainnilla on revontulien bongaamisessa iso osuus. Turha kurkistella taivaalle keskellä kaupunkia tai mikäli näkymä pohjoiseen katkeaa tiheään metsään ja harjanteisiin näkymiin. Etenkin täällä etelässä, ja näin revontulikauden vasta alettua, on syytä etsiä mahdollisimman pimeä ja eristyksissä oleva kuvauspaikka. Näkymän kohti pohjoista tulisi olla avoin (järvenrannat ovat parhaita) eikä 10-15 kilometrin sisällä saisi siellä edessäpäin myöskään isoja kaupunkeja olla – pienistäkin tulee jo valtavasti valosaastetta filmille.

Revontulet_Lahti

Varusteet

Tämä öinen revontulikuvaus vaatii toki oikeanlaiset varusteet, ihan millä hyvänsä kännykällä tai huonommalla pikkukameralla eivät varsinkaan nämä hailakat pikkureposet filmille (tai muistikortille) tallennu.

Kolmijalka on oltava ehdottomasti, sillä pitkä valotusaika vaatii sen, että kamera on millilleen samassa kohden koko ajan. Jos sää on tuulinen, poista myös kamerasta sen olkahihna, se saattaa nimittäin tuulen vaikutuksesta hieman kameraa huojuttaa.

Koska kuvaaminen tapahtuu pimeässä, on valonlähde myös oltava. Otsalamppu on tässä kätevin, näin sinulle jää kädet koko ajan vapaaksi toimia, eikä tarvitse pelätä lampun katoamista pimeyden keskellä.

Lämpimät vaatteet. Vaikka vielä on syksy, tulee tuolla yöllä seisoskellessa yllättävän nopeasti kylmä. Mulla oli pipo, hanskat, toppatakki ja kaulaliina, eikä mikään niistä todellakaan ollut turha.

Kamera

Kuten jo alussa totesin, oma Olympus ei yökuvaukseen taivu, eli aivan millä tahansa kameralla tämä ei valitettavasti onnistu. Kameran ei kuitenkaan tarvitse olla mikään tuhansien eurojen yksilö, oikeastaan mikä tahansa peiliheijastuskamera on käypä tässä hommassa. Pääasia on, että voit tehdä säädöt manuaalisti – ja olet harjoitellut niitä etukäteen. Peilittömilläkin kameroilla ilmeisesti tämä onnistuu, mutta lopputulos ei välttämättä ole samanlainen.

Käy lukemassa lisää vinkkejä kuvausvälineisiin!

Asetukset

Nyt ollaan sitten sillä alueella, jossa olen aivan noviisi. Alan vasta pikkuhiljaa osata säädellä kameran manuaaliasetuksia ja olen kyllä huomannut, miten paljon parempaa jälkeä saa, kun viitsii niihin hieman perehtyä eikä vain roiski menemään. Mutta näitä asetuksia kannattaa harjoitella ehdottomasti etukäteen kodin lämmössä, sillä pilkkopimeässä se ei ole kovinkaan hedelmällistä puuhaa.

Eilen, kun revontulet olivat todella haaleat, juuri ja juuri paljain silmin nähtävissä, asetukset olivat Canonissa seuraavat:

Linssi: 16-35 mm
ISO: 2500
Valotusaika: 8-15 sec
Aukko: f/2.8

Kuvien käsittely

Jokainen kuvaaja tietää, että siellä muistikortilla nakottavat RAW-kuvat harvoin ovat niin täydellisiä, että niitä voisi suoraan sieltä jakoon laittaa (ainakaan, jos on lopputuloksen suhteen perfektionisti). Esimerkiksi todella usein kuvista löytyy jotain ärsyttävää toisesta reunasta, jolloin se on kätevä rajata sieltä pois. Tai valkotasapaino kaipaa hieman säätöä, tai kuva ei ole suorassa. Näihin kuvan hienosäätöihin paras ohjelma on Lightroom, se on helppokäyttöinen ja monipuolinen, suosittelen kokeilemaan! Se toimii muuten myös mobiilisovelluksena, sillä käsittelen omat Instagram-kuvani.

Revontulet_Lahti

Revontulet_Lahti

Näistä kuvista on jouduttu poistamaan valosaastetta, joka tuli järven takaa olevasta kaupungista. Sitäkään ei paljaalla silmällä nähnyt, mutta kuvissa se hohti oranssina puoliympyränä. Kannattaa siis kuvata pimeäksi luulemansa paikka ensin ja katsoa, onko valosaaste sellaista, että siitä voi vielä päästä pienellä säädöllä eroon vai kannattaako etsiä toinen kuvauspaikka.

Mutta tässä nämä siis ovat, Lahden revontulet, Rayann Elzein Photographyn ikuistamina, minä olin vain oppilaana mukana. Aika komeita syyskuun eteläisen Suomen revontuliksi, eikö vain? Tykkään myös tuosta järven antamasta heijastuksesta, talvisin sitä ei löydy kun ovat mokomat järvet jäässä. Täytyy siis ihailla vielä kun voi!

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave