Jos pitäisi yksi vuodenaika valita olisi se ehdottomasti kevät, vaikka kesää ja lämpöä rakastankin. Mutta kevät, se on kuin lupaus kaikesta suloisesta ja kauniista, kaikesta ihanasta mikä on aivan kulman takana. Se kertoo, että pitkä ja pimeä talvi on ohi, se kuiskii kukkasten ja hiirenkorvien kautta suloisia lohdutuksen sanojaan, se pyytää olemaan vielä hetken aikaa kärsivällinen, kun se riisuu yltään viimeisetkin lumivaipat. Ja sitten se kaikki vihreys, kaikki se vehreys mikä puhkeaa kuin yhdessä yössä, kun niityt ovat niin vihreitä että lähes silmiin sattuu, kun kukat tuntuvat kilpailevan keskenään siitä, kenen tuoksu on hurmaavin, kenen väriloisto valloittavin. Ja aurinko. Talven kirkkaana ja kylmänä paistanut, nyt sekin heittää tuon nutun yltään ja antaa säteiden vihdoin meitä lämmittää.
Ja kevät ei myöskään katso valtioiden rajoja, se on yhtä ihastuttava, aina omintakeinen ja vaihteleva, ihan jokaisessa maassa. Rakastan kukkien – erityisesti puissa kasvavien – rynnäkköä, tiedättehän, sitä jota esimerkiksi Japanissa sakuraksi kutsutaan. Mutta osataan sitä muuallakin, ei vain kaukaisessa Japanissa. Kukat lumoavat olivat ne sitten suuria tai pieniä, yksittäisiä tai rykelmissä. Mutta yhden tiedän. Jos jonain päivänä omaa pientä taloa asutan, kenties jossain Ranskan maaseudulla, on sen pihassa kaksi puuta: magnolia ja kirsikka. Ja ehkä mantelikin, jotta saadaan väreihin vaihtelua :)
New York
New Yorkissa oli ehkä kylmintä, mutta se ei estänyt näitä kaunokaisia pukeutumasta harsohuntuun Plumphouse Parkissa Manhattanilla.
Pariisi
Jos minun tulisi valita, missä kaupungissa saan ainoastaan kuvata kevään kukintaa koko loppuelämäni ajan, olisi se ehdottomasti Pariisi. Täällä, jos hyvin käy, pääsee todistamaan koko kaupungin verhoutumista kirsikankukka- ja magnoliahuntuun, ja se luo mitä upeimman kontrastin vaikkapa rautaiselle Eiffel-tornille tai jylhälle Notre Damelle.
Narita
Entä se perinteisin, klassisin, monen tavoittelema sakura? Tottahan toki tämä upeus on aivan jäljittelemätön lajissaan, tuskin missään on kirsikkapuita yhtä paljon kuin Japanissa ja hanami, tuo niiden kunniaksi vietettävä juhla, tekee kaikesta vielä erityisempää.
Nijmegen
Mutta voi tätä kukkien loistoa löytää yllättävämmistäkin paikoista – kuten vaikkapa koruttomasti lähimarketin seinustalta, jossa tämä upeus ylhäisessä yksinäisyydessään kukoisti. Satuin onneksi oikeaan aikaan paikalle, sillä seuraavan päivän sateet tekivät tuhojaan ja näistä upeista kukista oli jäljellä vain henkäys.
Sepä se ehkä onkin, se henkäys, tieto siitä, että tämä kaikki on vain hetkisen ilonamme. Pian herkät värit väistyvät kesän voimakkaan viherryksen, syvien sävyjen ja yhä kultaisemman auringon tieltä ja kaikki hentoinen katoaa sen jalkoihin. Mutta me kevään rakastajat, siitä innostujat, me tiedämme mitä odottaa, me jaksamme taas läpi kokonaisen vuodenkierron, jotta saamme hetkeksi taas ihailla kevään uutta alkua, uusia tuoksuja ja uusia kukkasia.
15 Comments
Leave a Reply
New Yorkin kevät tosiaan oli vähän viileä. Pääsiäisen tienoilla tuolla oltiin. Hotellin ovesta kun astui ulos, näkyivät magnolian nuput Park Avenuella. Jokunen kirsikkapuukin yritti aloitella kukintaa, mutta sitten lämpötila putosi kymmenellä asteella. Upeitahan nuo kukat silti olivat. Olisi ollut kiva nähdä niiden magnoliankukkienkin avautuvan kokonaan.
Se on vähän vaihteleva joo, yhtenä viikkona keväällä saa olla t-paidassa, viikon päästä kun menee uudelleen joutuu toppatakin kaivamaan laukusta :)
Oi mitä ihanaa hempeyttä näissä kuvissa. Pariisi näytti kyllä kuvissa ihan parhaalta mutta jos pitäisi valita ottaisin Japanin. Niin olisi hienoa päästä sinne kirsikankukkien aikaan!
Onhan se sellainen kerran elämässä -juttu, että pääsee Japanin sakuran näkemään <3
Oi miten kaunista! Kyllä minäkin aijon vielä joskus nähdä tuon keväisen kauneuden, on se sitten New York, Japani tai vaikka vaan Ruotsi. :) itse tykkään myös keväästä. Syksy tulee hyvänä kakkosena. :)
Kevät on ihana, kun pitkä kylmä talvi on vihdoin poissa <3
Kevät on kyllä ihanaa aikaa! Vaikka se keväinen kukkaisloisto Suomessa tuleekin verrattain myöhään, niin oma fiilis on selkeästi erilainen talven jälkeen kun päivä pitenee, aurinko välillä kurkkii pilvien takaa ja linnut laulaa. Sitä jotenkin itsekin herää “talvihorroksesta”. Kirsikkapuiden kukintaa olen nähnyt ainoastaan Tukholmassa, muualla olen ollut aina hieman liian myöhään.
Just tuo, kun alkaa olla vihdoin valoisaa! Miten ihana herätä auringonsäteisiin (tai edes siihen pilvimassaan, jos vaan on valoisaa) lähtee päivä ihan eri tavalla käyntiin.
Minä olen iän myötä alkanut innostua yllättävistä asioista, kuten omenankukista. Ne ovat ihan superkauniita. Olin vapun Prahassa, ja siellä kukkivat sireenit. Niiden tuoksu oli huumaava ja omenankukkien valkoisuus lumosi. Kuvissasi todella on lupaus jostain todella suloisesta, joka ehkä vaanii jo vaaleanpunaisuuden takana.
Tää ikä tekee yllättäviä asioita :D
En kestä tätä vaaleanpunaista hattaraunelma fiilistä. <3 Kevät on mulle aina lupaus kesästä, sieltä se kovaa vauhtia tulee kaiken tämän kauneuden keskeltä!
Hattaraelämä on parasta :D Ja kevät <3
Oooh! Etenkin nuo magnoliat ja Eiffel-torni – täydellistä! Minä olen saanut ihailla kukkaan puhkeavia puita tänä vuonna Portossa, Sintrassa, Piemontessa ja Edinburghissa. Luonto on kyllä alkukeväästä kauneimmillaan!
Hankalaa kun koskaan ei tiedä, milloin puut päättävät kukkia, pitää vaan aina ottaa riski ja lähteä reissuun parasta toivoen. Noi sun kohteet kuulostaa aika täydelliseltä kukkien taustoilta!
Kevään kukkaloisto eri puolilla maailmaa on kyllä niin upean näköistä – kaupunki muuttuu ihan erinäköiseksi vaaleanpunaisten kirsikan- ja magnoliakukkien loisteessa. :) Pariisi on kyllä oma suosikkini myös!