Kauheaa, miten aika todellakin juoksee eteenpäin! Viikko jo kulunut siitä, kun palasin rakkaasta Istanbulista kotikonnuilleni. Tällä kertaa olin reissussa kahden työkaverini kanssa, olimme tätä jo vuoden miettineet ja vihdoin matkamme toteutui. Itseäni jännitti kamalasti, molemmat työkaverini kun olivat aivan ensimmäistä kertaa Istanbulissa: mitä jos he eivät pitäisikään kaupungista? Inhoaisivat sen ruokaa? Ällöäisivät sen ihmisiä? Eivät haluaisi jalkaansa enää yhden päivän jälkeen sen kaduille laittaa? Kamalasti paineita tulee, kun vie uusia ihmisiä rakastamaansa paikkaan. Vähän kuin esittelisi vanhemmille uuden poikaystävän: hirveä huoli siitä, tulevatko toimeen keskenään :) Mutta huoleni olivat poaispyyhkäistyt melko pian, ystäväni pääsivät nopeasti kaupungin kanssa sinuiksi ja itsekin saatoin hengähtää.

Olin hieman etukäteen miettinyt päiviimme ohjelmaa, olisimme kaupungissa kuusi päivää, joten paljon siinä ehtisi – ja paljon joutuisi jättämään väliin. Kiitos Turkish Airlinesin uusien lentovuorojen, olimme ensimmäisenä päivänämme Istanbulissa jo aamulla kymmeneltä eli siinä jäi koko päivä aikaa touhuta. Taksilla siis matkalaukut hotellille keskustaan ja ei muuta, kuin liikkeelle! Koska lentomme lähti jo puoli seitsemältä, ei koneessa tarjoiltu lämmintä ruokaa vaan runsas aamiainen piirakoineen ja lämpimine kasviksineen ja nyt olimme jo tukevampaa ruokaa vailla. Niinpä suuntasimme hotellilta aivan lähellä olevalle Istiklal-kadulle ja sukelsimme sen keskiviikkoiseen vilskeeseen. Vein tytöt yhteen lempipaikoistani siellä, ylhäällä kattojen yllä sijaitsevaan Mid Point -ravintolaan. Tämän ravintolan ohi saattaa helposti kävellä, sillä kadulle on näkyvissä vain ovi ja sen takana kohoava portaikko. Kannattaa kuitenkin astahtaa sisään, sillä ravintolasta on mahtavat näköalat Bosporille. Ja ruokakin on hyvää :)

Ravittuina ja virkistyneinä lähdimme kulkemaan Istiklalia pitkin, väkijoukon keskellä pujotellen. Tähän muuten vinkki: jos aluksi tuntuukin, että koko katu on yhtä kaaosta, katsopa tarkasti kuinka ihmiset kulkevat. Siellä nimittäin kirjoittamattoman säännön mukaan mennään toista laitaa toiseen suuntaan ja toista toiseen, siis paikalliset menevät (turistit sitten seikkailevat kuka missäkin). Kun sujahtaa siihen oikeaan suuntaan kulkevaan virtaan, on liikkuminen huomattavasti miellyttävämpää. Taksim-aukiolta käännyimme alas kohti Bosporia vievälle tielle, täältä nimittäin lähtevät dolmus-taksit. Nämä keltaiset velikullathan ovat niitä ihania kulkuvälineitä, jotka omilla pysäkeillään odottavat kyytiläisiä ja kun nuo kahdeksan paikkaa on saatu täyteen, lähtevät liikkeelle. Määränpää lukee aina siinä etutuulilasissa ja missä vaiheessa tahansa voi hypätä kyydistä pois. Maksun kuljettaja kerää yleensä ajon aikana ja raha vaihtaa käsiä muiden matkustajien avustuksella. Me ajoimme tällä kertaa tämän linjan päätepisteelle saakka, Beşiktaşin kaupunginosaan.

Istanbul
Istanbul
Istanbul
Istanbul
Istanbul

Beşiktaş on ihana, vilskeinen kaupunginosa täynnä pieniä kujia, putiikkeja, kahviloita, ruokapaikkoja ja ihmisiä. Täällä ei turistimassoihin törmää vaan saat rauhassa kulkea ja katsella, ihmetellä ja istahtaa viilentävälle juomalle. Me joimme jääherkkukahvimme tosin hieman syrjemmässä, siirtyessämme kohden Nişantaşın kaupunginosaa. Muistattehan, se luksusputiikein kuorrutettu alue, jossa ei meikäläisellä juuri asiaa kauppoihin ole?  Siellä on kuitenkin ihana kuljeskella – ja halusin näyttää ihan ensimmäisenä näitä Istanbulin kauniita kasvoja, jottei kulttuurishokki iskisi niin suurella voimalla ;) Ilmat eivät olleet vielä liian kuumat tälle reissulle, saatoimme siis kävellä tuon muutaman kilometrin mittaisen ylämäen. Kesähelteillä turvaudun suosiolla taksiin, sen verran raskaaksi se siinä vaiheessa yleensä käy. Mutta tällä kertaa siis kävelimme reippain askelin tuon mäen ylös ja seikkailimme perille päästyämme hieman siellä sun täällä. Lopulta johdatin pienen seurueemme metroon ja huristimme seuraavalle asemalle, jossa sijaitsee kiva Cevahirin ostoskeskus. Nyt kyllä myönnettävä, että aamu kahdelta kun lähtee kotoa liikenteeseen ei tuossa illansuussa enää parhaassa shoppailuterässä ole… Jotain kuitenkin C&A:sta mukaamme tarttui ja viimein suuntasimme metrolla takaisin keskustaan ja kohti hotellia. Päätimme ensimmäisen illan kunniaksi kokeilla hotellin terassiravintolaa, mutta ei ollut siinä kehumista illallisen suhteen. Tiedettiinpä siis tämäkin, ei tarvinnut muina iltoina arpoa syökö hotellilla vai jossain muualla.

Illalla jo hyvissä ajoin ennen kymmentä kaatui kolme väsynyttä matkaajaa sänkyihinsä, ensimmäisen Istanbul-päivän uuvuttamina. Mutta ehdottoman innokkaasti jo seuraavaa aamua odottaen!