Myönnän heti tähän alkuun, etten ole lainkaan rantalomatyttöjä. Rakastan kyllä aurinkoa, kuumuutta, merta ja oleskelua mutta en niin, että makoilisin rannalla auringon paahdettavana – uimiseenkin valitsen mieluummin uima-altaan kuin meren. Mutta se, että lähtisin lomalle vain rannalla makoillakseni, ei vain ole se minun juttuni. Joskus sitä aina kokeilen vain huomatakseni, että kyllästyn noin kymmenen minuutin kohdalla. Kirjan lukeminen kirkkaassa auringossa ei yleensä ole kivaa ja pelkkä makoilu tympii. Niinpä välttelen kohteita joissa päivän ainoa aktiviteetti olisi rannalla oleskelu ja keskityn mieluummin kylien ja kaupunkien tutkailuun.
Istanbul onkin itselleni siksi vallan passeli kohde. Olet kaupungissa mutta meri on vain muutaman askeleen (tai metropysäkinvälin) päässä, aina saatavilla. Ja jos uimaan tekee mieli on kaupungissa useita upeita uima-altaita ja merenrannan uintimahdollisuudetkin puolen tunnin päässä. Toki näin talvella uiminen ei tule mieleenkään, kesähelteillä ehkä :)
Ja kaupungissa on ihanaa se, että kahviloita ja kuppiloita on vieri vieressä. Niinpä kun jalkoja alkaa väsyttää kaduilla kulkeminen, on hyvä hetkeksi istahtaa nauttimaan vaikkapa kupillinen teetä ja seurailemaan ihmisiä jotka kaduilla kulkevat.
Istanbulissa ihan siinä Istiklal-kadun ympäristössäkin saa helposti päivän kulumaan sivukujia kierrellen. Suosittelen menemään esimerkiksi Cihangirin alueelle, sieltä löytää pieniä, kapeita katuja ja hurmaavia katukahviloita, ihmisiä lueskelemassa kirjoja viinilasillisen äärellä ja toisia keskustelemassa kovaan ääneen uusimmasta näytelmästä ja sen tulkinnoista. Cihangirin maine boheemina ja kultturellien ihmisten kaupunginosana ei ole tuulesta temmattu, siellä on aina asunut istanbulilaista älymystöä sekä taiteilijoita, kautta vuosikymmenten.
Tämä setä viettää päivät Istiklal-kadun tuntumassa, hänellä on siinä aina seuranaan iso lauma kissoja – ja miten suuria kissoja, voi herranjee! Rahaa hän ei kerjää mutta hänellä on vaaka, jolla voi painonsa käydä tarkastamassa liiran maksua vastaan. Näitä vaakapalvelun tarjoajia on Turkissa paljon, en oikein tiedä miksi, kun kaikilla kuitenkin on vaa’at kotonakin. Ehkä se on mukavampi ikäänkuin palvelua vastaan saada rahaa eikä kerjäämällä.
Tätä isojen rakennuksen väliin puristuvaa tönöä käy suorastaan sääliksi!
Ja kun Kadiköyssä ystävääni Annikaa odottelin, sain uuden kaverin tästä jättiläismäisestä katukoirarontista. Suostui hetken mun kanssa selfieissä poseeraamaan, kunnes siirtyi nurmikolle auringosta nauttimaan. Nälkä näillä katulapsilla ei tunnu olevan, keot kuivaruokaa jokaisen nenun edessä mutta eivät ainakaan nyt niihin koskeneetkaan. Eikä se toki näin isoksi koirakaan kasva, mikäli nälkää näkisi.
Oletko sinä lomillasi enemmän kaupungin katujen kulkija vaiko auringossa makoilija?
Mä olen ehdottomasti kaupunki-ihminen jos noista kahdesta pitää valita. Ehkä vielä enemmän kallistun upeaan luontoon, mutta rakastan kaupunkien kaduilla vaeltelua. Mistä kertonee paljon se, että mulla on juurikin luonnoksissa postausraakile Istanbulin kaduista… :D Siellä kyllä tuli käveltyä ja paljon, melkein 20 kilometriä päivässä. Noinkin isossa kaupungissa olisi toisinaan hyvä käyttää myös julkista liikennettä jalkojen säästämiseksi, mutta pelkään aina missaavani jotain hauskaa ja mielenkiintoista, jos en seikkaile omin jaloin ja vähän siellä täällä. Istanbul oli kyllä täydellinen paikka siinä mielessä, että lähes kaikkialla tuntui olevan jotain mielenkiintoista nähtävää. Kaupungin historiaa ei voi olla huomamatta, kuin myöskään paikan omaa persoonaa, joka on vahvasti kaikkialla läsnä.
Joo, luonto on aina pop! Käyhän linkkaamassa, kun olet Istanbul-postauksen saanut julki, kiva tulla katsomaan sun kuvia toisesta kotikaupungista :)
Tuo Istanbulin persoonallisuus on aivan totta, se ei missään nimessä ole kylmä, kasvoton kaupunki.
Tässä vihdoin omia näkemyksiäni aiheesta :)
http://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2015/12/12/tunnelmia-istanbulin-kaduilta/
Olipa ihania kuvia, kiva kun linkkasit :)
Hienot kuvat Karoliina:)
Kiitos :)
Hienon näköinen kaupunki! Olen suunnitellun matkaa Istanbuliin tammi-helmikuun aikoihin. Minkähänlainen sää siellä mahtaa olla tuolloin? Täytyykö varautua lantsareihin vai nappaanko bikinit mukaan? Heh, ehkei bikineitä sentään… ;) Vastaus varmaan löytyisikin postauksistasi, mutta taidan paneutua niihin paremmalla ajalla :)
Istanbul on <3
Tammi-helmikuussa kannattaa varautua hyiseen ilmaan, voi sataa vettä ja jopa räntääkin. Eli bikinit voi jättää kotiin :D Toisaalta, lämpötila voi sitten taas nousta 15 asteeseenkin, eli hyvin vaikea ennustaa millaista sattuu sille omalle reissulle :)
Hei!
Olen löytänyt blogisi vasta viime viikkoina Istanbulin reissua suunitellessani, ihanaa luettavaa ja kaupungista saa paljon tietoa samalla! Olemme lähdössä Istanbuliin 27 joulukuuta (sunnuntai) ja saavumme joskus viiden aikaan lentokentälle. Osaatko sanoa ovatko ruuhkat pahoja sunnuntai-iltaisin eli onko taksilla toivoa päästä perille vai olisko metro+ ratikka parempi vaihtoehto? Hotellimme sijaitsee lähellä Sirkecin juna-asemaa :)
Moikka Lotta ja kiva, kun olet blogiini löytänyt :) Ihanaa, että pääset Istanbuliin lomalle! Mikäli teillä ei ole mihinkään kiire, voitte aivan hyvin ottaa taksin – siinä näkee samalla maisemia mukavasti, eikä tarvitse ängetä metroon kaikkine kantamuksineen. Ruuhkakaan ei haittaa, jos aikapainetta ei ole, silloinhan vaan on enemmän aikaa keskittyä siihen, mitä ympärillä näkee :)
Mukavaa reissua!
Kiitos vastauksesta :) Taidamme siis ottaa taksin! Juuri kantamuksiemme takia sitä mietimmekin, sillä metrolla on hieman ikävämpi liikkua jos on paljon tavaraa… täytyy vielä ennen reissua lukea blogistasi viime hetken vinkit, nyt ei muuta kun hyviä ilmoja toivomaan ;)
Pidän peukut pystyssä!! :)