Turkissa matkannut on törmännyt varmaan monenlaiseen kulkuvälineeseen. On taksia, metroa, bussia, minibussia, lauttaa ja sitten nämä erikoisuudet, dolmukset. Dolmuş merkitsee ”täynnä” ja sitä ne tuppaavat todellakin olemaan!

Istanbulin joukkoliikenne on runsasja moninainen mutta silti kykenemätön suoriutumaan miljoonien kyytiä tarvitsevien kuljetuksesta. En jaksa edes muistaa, kuinka monesti olen joutunut töiden jälkeen nakottamaan tien vieressä ja odottamaan, josko kohdalle tulisi sen verran vähemmän täysi bussi, että se ottaisi minut kyytiin. Tällöin yleensä änkesin itseni aivan yhtä täyteen dolmukseen, sillaä niissä matkustajien vaihtuvuus on suurempi, kuin pidempää matkaa kulkevilla linja-autoilla. Eli saattaa olla mahdollisuus jossain vaiheessa päästä jopa istumaan tai ainakin seinän viereen seisomaan.

Istanbulissa dolmuksia on kahta lajia. On varsinaiset dolmukset, keltaiset pakettiauton näköiset, jotka omilla lähtöpysäkeillään odottavat matkustajia. Kyytiin mahtuu 8-9 henkilöä ja kun nämä istumapaikat ovat täynnä lähdetään liikkeelle, ja uusia kyytiläisiä otetaan vain jos edellisiä poistuu. Näitä keltaisia dolmuksia liikennöi esimerkiksi Kadiköyn, Üsküdarin, Taksimin, Beşiktasin tienoilla ja niitä kannattaa suosia, mikäli määränpää on oikea – ja näiden dolmusten määränpää lukee aina siinä tuulilasissa. Keltaiset dolmukset kulkevat melko lyhyttä reittiä, eivät lähde seikkailemaan sivukujille lainkaan. Istut mukavasti kyytiin, maksat kuljettajalle ja kun saavut määränpäähäsi huikkaat vain, että voisit jäädä pois sopivassa pysähtymispaikassa. Kiitos ja näkemiin. Vähän kuin olisi taksilla liikenteessa ja jakaa sen muiden kanssa, jotta selviäisi halvemmalla :)

istanbul_dolmus

Aivan oma lajinsa ovat sitten Istanbulin vaaleansiniset dolmukset, joita kutsutaan myös minibusseiksi. Nämä ovat juuri niitä, minibussin kokoisia hurjaa vauhtia viilettäviä rotiskoita, joissa matkustajat roikkuvat miten parhaaksi näkevät kiinni penkeissa ja kahvoissa, ja yrittavat pitää ostoskassinsa pystyssä kuskin suorittaessa liikkeitä, jotka saisivat Kimi Räikkösenkin kateelliseksi. Nämäkin liikennöivat tiettyä reittiä ja ohjeen mukaan niiden tulisi pysähtyä vain bussipysakeillä, mutta se ei tunnu olevan kiveen hakattu sääntö. Näihin dolmuksiin kannattaa astahtaa seikkailumielellä – ja tarttua jostain kiinni mahdollisimman tiukasti.

istanbul-minibus

Maksun kyydistä lähetät muiden ihmisten kautta eteenpäin kuskille, ja mikäli vaihtorahaa on tulossa saat sen samaa reittiä. Kenellekään ei varmaan tule edes mieleen laittaa toisen ihmisen rahoja omaan taskuun, joten sita ei kannata pelätä. Mutta matka saattaa olla hurja, itsekin olen ollut kyydissa useammissa peltikolaritilanteissa – kuskit tuntuvat järestään aliarvioivan autonsa koon ja ne survotaan mitä pienimpiin rakosiin Istanbulin ruuhkassa. Kolarin sattuessa ei muuta kuin ulos kadunvarteen ja toisen dolmuksen kyytiin – onneksi näitä liikennöi tuhkatiheään. Ja kuten niissä keltaisissakin dolmuksissa, myös näissä määränpää on kirjoitettuna tuulilasiin – sinun tulee vain tietää, onko oma määränpääsi tuolla reitillä. Ja kuskiltahan sen aina voi varmistaa, huikkaamalla ennen kyytiin menoa paikan, johon haluaisi päästä.

Näitä Istanbulin sinisiä dolmuksia on uhattu poistaa liikenteestä jo useamman vuoden ajan, viimeeksi muistan lukeneeni uutisen asiasta alkuvuodesta. Luvataan järjestää lisää linja-autovuoroja sekä metrobusseja kattamaan lisääntyvä kuljetustarve. Mutta jotenkin vaikea uskoa, että tuo poisto tapahtuisi aivan niin nopeasti. Dolmusten etuna on nimittäin se, että siinä missä bussit kulkevat pääväyliä ja suuria teitä pitkin, kiertelevät nämä dolmukset pikkutiet ja väylät, ja helpottavat näin ihmisten kulkemista paikasta toiseen.