Yhteistyössä Cumulus City & Resorts, Imatran Valtionhotelli

Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa,
kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla:
Hämehess’ on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa;
ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran.

-Kalevala

Näin Lappeenrannan tyttönä, ja paljon aikaa Imatralla viettävänä, ei Imatran valikoituminen Suomi-juhannuksen viettopaikaksi ollut kovinkaan vaikea tehtävä. Missä muualla sitä voisi sielu samalla tavoin levätä, mieli rauhoittua ja sydän ilahtua kuin kotoisassa Etelä-Karjalassa, tutun Saimaan ja Immalanjärven aalloille heijastuvaa auringonlaskua ihaillessa, Karjalaisten laulua kokon katveessa muiden samanheimoisten kanssa laulaessa. No eipä missään, minun mielestäni.

Näin on itseasiassa ajatellut lie moni muukin, sillä Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys, ensimmäiset turistit sen jo 1700-luvulla löysivät. Eikä ihan mitkä tahansa turistit tuolloin kosken pauhua ihastelleet, vaan 1772 itse Venäjän keisarinna Katariina II sen partaalla saatettiin nähdä, seurueineen kuohuja katselemassa. Seuraavalle vuosisadalle päästyä koski olikin tunnettu nähtävyys jo koko Euroopassa ja sitä saavuttiin ihmettelemään kauempaakin. Varsinkin venäläiset turistit jättivät mielellään terveisensä koskenpartaan kallioihin nimikirjoitusten muodossa, näitä on siellä edelleen kivissä nähtävänä.

Imatrankoski, Imatra

Imatrankoski

Siellä aivan kosken partaalla, puiden latvustojen kätkössä, seisoo meidän juhannuksen majapaikkamme, Imatran Valtionhotelli, koko nimeltään Cumulus Resort Imatran Valtionhotelli. Valkea ja upea kuin oikea linna, ympäriltä puuttuvat vain valkeat ratsut (ja ehkä yksi lohikäärme, tornissa asuvaa neitosta suojelemassa?). Tämä jugendlinna on seistä tönöttänyt tuolla paraatipaikallaan jo vuodesta 1902, sitä ennen vieraita majoitti noiden venäläisten, kalliograffiteja harrastaneiden, vieraidenkin käytössä ollut puinen versio, joka kuitenkin paloi vuosisadan alussa. Ja mikä on siellä ollut majoittuessa, aamuisin koskea katsellen ja lintujen laulua kuunnellen – tämä sama oli meidänkin aamuinen ohjelma, vaikkakin koski on tänä kesänä voimalan remontista johtuen kuivana. Muulloin se kyllä kesäiltaisin ihmisiä ilahduttaa pauhullaan, kun se lasketaan kerran illassa vapaasti juoksemaan.

Mutta voin sanoa, että kyllä maistui aamukahvit huoneen terassilla vaikkei koski kuohunutkaan, sen verran rauhaisaa ja kaunista siellä oli. Linnut pyrähtelivät lähipuiden oksilla, ja satuinpa myös yhden pitkäkorvan näkemään vastakkaisella rannalla. Mutta se rauha, se oli se kaikkein ihanin asia. Vaikka karjalainen höpöttäjä olenkin, ei aina jaksa sellaista mahotonta meinikiä ja ihmisten kanssa haastelua, joskus on kiva vain olla ja nauttia omassa seurassa.

Imatran Valtionhotelli, Imatra, Imatrankoski

Imatran Valtionhotelli, Imatrankoski, Imatra

Imatran Valtionhotelli Cumulus Resort

Huoneemme oli mukavan tilava, ja hetken etsittyämme sen terassille vievän ovenkin löysimme verhon takaa piilosta. Hieman yleisilme oli totta puhuakseni nuhjuinen, mutta kyllähän se toisaalta tähän vanhaan hotelliin sopiikin, ei tarvitse kaiken olla viimeisimmän muodin mukaista. Emme käyneet kylläkään siellä uudessa rakennuksessa katsomassa, siellä varmasti huoneetkin modernimmat kuin täällä linnan puolella. Mutta sänky oli mukava ja kaikki toimi, kahviakin sai huoneessa keiteltyä, joten ei mitään valittamista.

Hotellin yleiset tilat ovat todella kauniit ja poikkeavat edukseen monesta muusta hotellista persoonallisuudellaan ja sellaisella juhlavalla ilmeellään. Tänne olisi helppo kuvitella esimerkiksi häiden jatkoillallinen, varmasti viihtyisivät niin vieraat kuin hääparikin. Ja lapsille on muuten oma iso leikkihuone linnoineen, prinsessavaatteineen ja keppihevosineen, eli vanhemmat saavat rauhassa nauttia illallisen loppuun lasten viettäessä aikaa omien leikkiensä parissa. Myönnän, kävin siellä itsekin ja sovittelin tiaraa päähäni, heti tuli varsin prinsessamainen olo ;)

Cumulus Resort Imatran Valtionhotelli

Imatran Valtionhotelli, Imatrankoski

Cumulus Resort, Imatra

Vastapäätä Valtionhotellia, aivan siinä parkkipaikan reunalla, sijaitsee yksi vierailemisen arvoinen kohde: Piponiuksen talon lotta- ja veteraanimuseo. Tällä kertaa emme siellä vierailleet, sillä teimme tämän toistamiseen jo talvella, mutta suosittelen ehdottomasti pistäytymään, mikäli aikataulut myöten antavat. Niin, ja kävelykadulle kun siitä puikahdatte, käykää kahvilla tai syömässä Ravintola Buttenhoffissa, siinä on paikka vailla vertaa. Meille riitti kuitenkin tällä kertaa Valtionhotellin aamiainen, Buttenhoff saa odottaa seuraavaan kertaan. Kaikkea kun ei yhden juhannuksen aikana ehdi (sitäpaitsi olen melko varma, että ravintola oli kiinni juhannuksen, nyt kun asiaa järjellä ajattelen).

Me ihailimme juhannusaaton kokkoa Immalanjärven rannalla ja jäimme sinne vielä auringonlaskusta nauttimaan.

Kiitos, Imatra. Annoit meille kauniin ja rauhallisen juhannuksen, juuri sellaisen mitä toivoimmekin.

Immolanjärvi, Imatra

Immolanjärvi, Imatra

 

 

SaveSave

SaveSaveSaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave