Rappioromantiikka, se oli sana jonka olin kuullut kohteeseen liitettävän usein. Karibia, Kuuba ja sen Havanna olivat alueena itselleni kuitenkin aivan tuntematonta seutua ennen työmatkaani sinne. En ollut juurikaan paikasta lukenut enkä siihen etukäteen tutustunut, joten minulla ei ollut oikeastaan mitään mielikuvia koko alueesta. Toki mielessä pyörivät Hemingway, mojito, daiquirit ja salsa mutta siinäpä ne sitten olikin. Kävin ottamassa vauhtia Miamin Little Havannasta muutamaa kuukautta aiemmin, mutta sitä ei lienee aivan samaksi kuitenkaan lasketa, kuin aitoa Kuubaa.
Miltä Havanna sitten tuntui, minkä fiiliksen se ensikertalaiselle jätti?
Havanna ja ihmiset
Ensimmäisenä vastaan tuli ihmisten rentous. Tämä tietysti niin hyvässä kuin pahassa, ehkä ikävimmillään se matkaajalle näyttäytyy siinä, että mikään ei tapahdu juuri sillä kellonlyömällä. Jos kahvipaussi on suunniteltu alkavaksi tiettynä aikana, kahville lähdetään vaikka olisi check in siinä kesken ja tämä kahville lähtijä olisi ainoa henkilö sitä tekemässä. Tai jos matkalaukkuja purkaessa nyt kestää se tunti (koneen ollessa noin 50 metrin päässä ja kentän muista koneista tyhjänä) niin sitten siinä vain kestää, eikä matkaajan auta kuin hyväksyä asia ja istahtaa odottelemaan. Mutta hyvässä tämä näkyy sitten siinä, että ei siellä myöskään oikein hermo tunnu keltään kiristyvän. Auto hajoaa keskelle Havannan rantakatua, ei haittaa. Aalto tulee sisään plyysiverhoiltuun avoautoon, ei haittaa. Turisti ei haluakaan ostaa juuri sinulta palvelua tai maksaa pyytämääsi hintaa, ei haittaa, haetaan paikalle kaveri jonka hinnat ovat halvemmat, ostakoot sitten häneltä.
Havanna ja rappioromantiikka
Matkailijalle silmiinpistävin ominaisuus Havannassa on sen kaikkialle levittäytyvä rappioromantiikka. Rakennukset, autot, talot ja kujat ovat olleet loistossaan varmasti viimeksi 50-luvulla ja tämän jälkeen ne ovat saaneet olla itsekseen, hakeutua omaa tahtiinsa tähän nykytilaan, joka matkailijan silmään on mitä viehättävintä ja kuvien kannalta todella kaunista. Mutta kun miettii sitä toista puolta, että täällä oikeasti asutaan ja eletään, alkaa toivoa, että rakennuksia ja asuntoja kunnostettaisiin, jotta ihmisten olot paranisivat. Oli rakennuksia, joista toinen puoli oli romahtanut kasaan mutta toisessa päässä vielä yksinäisellä parvekkeella liehui vastaripustettu pyykki kuivumassa. Ei vaikuttanut turvallisimmalta mahdolliselta asuinpaikalta, mutta täällä suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään siihen, mitä heillä on. Ja silti, kuten jo aiemminkin mainitsin, ovat he onnellisen ja tyytyväisen oloisia. Ei se materia onnea aina tuo.
Havannan yllätyksellisyys
Havannassa tuntui kuin olisi kävellyt omassa, uniikissa ihmemaassa. Joka kulman takaa löytyi jotain ihmeteltävää, oli se sitten tiellä yhtäkkiä lasten kanssa seisova pieni poni, itsensä löytäminen paikallisesta olohuoneesta sikarimarkkinoilta tai vaikkapa tämä valtaisa China Townin sijaintia osoittava kiinalaisportti. Ohitsemme kulkenut paikallinen huikkasi, että “This is the China Town without any Chinese people”. Ja totta tosiaan, kyllä siellä porukka oli aivan yhtä kuubalaista kuin muuallakin. Ainoana erona tuntui olevan alueen vielä suurempi ränsistyneisyys, täällä ei todellakaan ollut mukavia mojito-baareja tai trendikkäitä kahviloita. Sen sijaaan täällä näkyi lapsia kujilla leikkimässä, rouvia istuskelemassa tien vierustoilla ja miehiä nojailemassa seiniin. Ja myönnettävä on, että oli turistina jotenkin kiusallinen olo näillä kulmilla, joten palasimme melko nopeasti vanhankaupungin kujille, joilla pyöri sentäs jonkin verran muitakin ulkomaalaisia kuin me.
Havannan mojitot
Tottahan toki, täällä kun oltiin, piti niitä kuuluisia mojitoja maistella. Kauaa ei tarvitse sopivaa anniskelupaikkaa etsiä, sillä niitä tarjoilee joka ravintola ja baari. Kuuluisimmat toki Hemingwayn lempikuppiloissa, mutta hyviä muuallakin. Eikä hinta todella päätä huimaa, sillä drinkit olivat kaikkialla parin euron luokkaa, ja baareissa yleensä livebändit tarjosivat viihdykettä asiakkaille. Näitä varten muuten kannattaa pitää pikkuseteleitä mukana, kiertelevät esityksen jälkeen hattu kourassa yleisön joukossa. Niin, ja se rommi, se on toki halpaa myös. Katselin, että näytti olevan noin viisi euroa pullo, ja hinnat olivat aivan samat jokaisessa kaupassa – myös hotellilla. Eli turha todellakin kierrellä ja etsiä sitä parasta diiliä, sen kun nappaa vaan sopivasti kohdalle sattuvan pullon ja jo on tuliaiset hankittuna.
Havannan vanhat autot
Nämä ovat varmasti ne kaikille kuvista tutuin osa Havannaa ja Kuubaa, kaikkialla kurvailevat upeat, vanhat autot. Niitä on niin yksityiskäytössä kuin takseinakin ja suosittelen ehdottomasti ainakin kerran tällaisella ajelemaan, on siinä melkoisen makea fiilis. Autot ovat todellakin siinä alkuperäisessä muodossaan myös sisältä, eli ei ole radioita tai hienoja vempeleitä kojelaudassa, ohjaustehosteista puhumattakaan. Tunnin kierroksen kaupungilla sai noin 10-15 CUC:illa eli turistipesolla, ja sehän on sidottuna dollarin kurssiin eli siitä voi tuon hinnan helposti euroiksi muuttaa. Näitä autoja on kaikissa väreissä, katolla ja ilman ja suloisimmat mielestäni ne karkinväriset pinkit yksilöt – mutta jokaiselle varmasti löytyy se lempiväri, jossa oma vaatetus näyttää kuvien ottoa varten parhaalta mahdolliselta ;)
Havannan jälkifiilikset
Millaiseksi mielipiteeni Havannasta sitten jäi, ja kannattaako sinne lähteä? Ensin vastaus tuohon viimeiseen, ja se on ehdoton kyllä. Havanna on jotenkin niin omanlaisensa, niin uniikki ja niin viehättävä, että suosittelen ehdottomasti siellä vierailemaan. Ja vierailemaan mahdollisimman pian, ennen kuin tästäkin kaupungista tulee sieluton, omat ominaispiirteensä menettänyt turismin keskus. Jos siitä joskus siis sellainen tulee. Mutta ainakin vielä se on kaikkea tuota ja vähän enemmänkin, sen ihmiset, kujat, rappioromantiikka ja se yleinen fiilis.
Mielipiteeni puolestaan on erittäin positiivinen. Havannassa tuntui turvalliselta liikkua, joka paikassa oli yllättävän siistiä, kukaan ei tungetellut ja jos kieltäydyit esimerkiksi jostain taksikyydistä tai ravintolasta, ei sitä jääty sinulle tuputtamaan. Ruokaelämyksiä ei kannata hirveästi etsiä, varsinkin näin kasvissyöjänä oli valikoimat niukat, mutta kyllä siellä hengissä selviää. Ja kuubalaista kahvia kannattaa ehdottomasti maistaa, itseäni jäi suuresti kaduttamaan, etten mukaani sieltä kahvipapuja ostanut. Noh, toiveissa vielä päästä uudelleen ja tällöin tiedän paremmin, mitä sieltä kannattaa hankkia. Niin, ja toki jos lähipiiristä sikarin ystäviä löytyy, on aito havannalainen takuuvarmasti mieluisa tuliainen!
Nuo autot! Onko niitä kuinka paljon katukuvassa?
Ihan joka paikassa! :)
Mukava lukea kokemuksia Havannasta! Itse en ole käynyt. Olen miettinyt tuota samaa, että vaikka ränsistyneet talot ovat toki valokuvien kannalta ihania, niin tuskin niissä kovin ihana on asua. Joten toivoisi, että niitä saadaan kunnostettua ja ihmisille paremmat olot.
Joo, sitä samaa itsekin mietin. Tuolla asuinolot samoin kuin ihan kauppojen myyntivalikoimakin on kyllä hiljentävä… toki tuon vanhankaupungin rakennukset olivat vielä huonommassa kunnossa kuin muualla.
Katselen vähän ulkopuolelta, sillä Kuuba on minulle vähän kallis. En tiennyt, että Havannassa on Chinatown ja että kun siellä sellainen on, se on ilman kiinalaisia. Havanna on hyvä paikka ostaa tosi nolo Che-paita, jota ei voi käyttää muualla kuin kommarikavereittensa kanssa. Minua tietysti kiinnostaa Kuuban versio sosialismista, mutta olen nähnyt kaksi sosialistimaata turakaisena, kauan aikaa sitten. Kiinnostaa, mitä se sosialismi merkitsee tämän päivän yhteiskunnassa tämän päivän teknologioilla, missä on facebook ja insta ja blogit. Kuuban ansiotasolla tietysti nettiin pääsy on rajoitettua.
Joo, vähän huvitti, kun kuuli ettei China Townissa yhtään kiinalaista ole :D Netti ei oikein kunnolla tuolla toiminut, hotellien edustat olivat täynnä nuorisoa, käyttivät hotellien wifi-yhteyksiä :D
Tuo alkuun kuvaamasi rentous on niin totta. Tulee mieleen myös, että vaikka otat kuvan jostain ihmisestä, ei olla heti käsi ojossa. Voit maksaa jos haluat. Hienot kuvat sinulla. Saa ikävöimään Havannaan. Chinatown jäi meiltä näkemättä vaikka oltiin siellä neljä päivää. Harmi. No nyt on syy matkusta uudelleen.
Just tuo, ja arvostin isosti. Mieluusti kyllä sitten annoinkin muutaman lantin, kun sitä ei oltu ruinaamassa.
Juuri niin on ilo antaa, kun ei tungeta väkisin.
Kyllä!!
Tämä postaus ja kuvat kyllä nosti Kuuba-kuumeen ihan uusille leveleille. Nyt olisi helppo mennäkin kun Finnairilla on suorat lennot, mutta budjettisyistä se ei mahtunut suunnitelmiin vielä tänäkään vuonna. Sitten joskus kun menen, niin täytyy tehdä jonkinlainen omatoimi-kiertomatka että näkee muitakin puolia Kuubasta.
Kannattaa katsella niitä kevät- ja syystarjouksia, josko sieltä kivan hintaiset lennot löytyisi ;)
Aivan ihana postaus ja kuvat olivat juuri sitä Havannaa, mitä odottaisin näkeväni! En ole itse käynyt tuolla, mutta postauksessa oli oikeastaan kaikki ne tekijät, joita lähtisin Havannasta hakemaan. Hyvä lukea myös, että koit, että siellä oli turvallisen oloista liikkua eikä tuputtamista esiintynyt.
Tykkäsin kyllä paljon just tuosta ettei tuputettu tai oltu ahdistavia, saa nähdä muuttuuko tilanne turismin lisääntyessä…
Omasta vierailustani Kuubassa ja Havannassakin on jo joitakin vuosia. Tuolloin ainakin vielä jäi mieleen, että kaupungilta oli aika vaikea löytää pientä välipalaa, tarjontaa ei vaan juuri ollut. Hotellilta tietysti löytyi ja illallisella, paikallistenkin pitämistä ravintoloista, jos oli varannut niistä pöydän.
Tuokin on kyllä tullut mieleen muuallakin kuin Havannassa, että rappio on usein kuvauksellista ja kivan näköistä, mutta ehkei asukkaiden mielestä!
Joo, ei mikään kulinaristin mekka ollut, mutta kyllä siellä henkissä selvisi :D Aika usein se oli kyllä sitten jokin pizza mitä päivällä söi, niitä sentään löytyi kadunkulmien kahviloista. Yhtenä iltana illallistimme paikallisen perheen vieraina, siellä oli kyllä sitten pöytä koreana!
Voi miten ihania muistoja nuo upeat kuvat toivat meidän vuoden takaiselta reissulta! Olimme tuolloin Havannassa pariinkin otteeseen ja se todella on erikoinen. Ruokapuoli on myös NIIN totta vaikka en ole vege, suosittelen ottamaan mausteet mukaan :D. Löysin Chinatownin ihan viime metreillä, joten se jäi käymättä, mutta vaikuttaa siltä etten kauheasti menettänyt. Mietinpä tässä vaan missä viipyy omat postaukset Kuubasta…
Hups, ehkä täytyy siis sunkin kirjoitella hieman Kuubasta :D Joo, mausteet pitää ehdottomasti ens kerralla varmaan mukaan viedä :D
Hyvin välittyy tunnelma näistä kuvista, ja rappioromantiikka on kyllä aika osuva sana kuvaamaan sitä :) Voi että noita autoja, ja halvat mojitot kuulostaa myös erittäin hyvältä!
Nuo autot ovat kyllä aivan uskomattomia – ja kaikki Havannan värit <3
Ihana uusi ulkoasu blogillasi! :)
Mekin kävimme Kuubassa viime marraskuussa ja ihastuin aivan täysin!
Kuubalainen positiivisuus ja ihmisten elämän ilo veivät kyllä täysin mennessään.
Menisin milloin vain uudelleen <3
Voi kiitos tuhannesti!
Just nuo mainitsemasi asiat teki Kuubasta kyllä aivan upean kohteen, toivottavasti ihmiset siellä säilyttävät tuon asenteensa vaikka turismi lisääntyy <3
Vanhat talot ovat kauniita, vaikka melko ränsistäytyneitä ovatkin. Ei niissä varmaan kiva ole asua, joten toivottavasti ne saadaan kunnostettua. Kuuba olisi mielenkiintoinen kohde, mutta luulen, että se antaa odottaa vielä muutaman vuoden.
Joo, näin on, toivottavasti ne kunnostetaan mutta samalla tuon ominaisen ulkonäkönsä säilyttäen!
No Wau! Olet saanut otetuksi ihan superkauniita kuvia. Kuuba on vielä itseltä kokematta. Olen kyllä yrittänyt reissata sinne jo useamman vuoden ajan, mutta lopulta olenkin päätynyt johonkin muualle halvempien lentolippujen vuoksi. Mutta kyllä mä sinne vielä menen :D
Kiitos tuhannesti! Helppo tosin ottaa kauniita kuvia, kun kaikkialla nuo värit ovat niin upeita <3
Havanna on kyllä niin uniikin näköinen paikka, rakastan tuota rosoituutta ja rappioromantiikkaa. Ja värejä! Ehdottomasti joskus käytävä.
Ps. Vitsit tää uusi blogin ulkoasu on ihan keveä ja raikas. :)
Se on kyllä ehdottomasti yksi paikkoja jotka kannattaa yrittää kerran elämässä nähdä.
Ja kovasti kiitoksia, onhan tässä työtä kun itsekseen joutuu kaiken pähkäilemään ja kokeilemaan :D
Samat fiilikset tuli jonkun ajan päästä kun viehätykseltä selvisi – toinen pääty talosta on romahtanut ja toisessa päässä asutaan ihan rauhassa. Mutta ainutlaatuinen maa se on kuten kuvista hienosti näkyy.
Ainutlaatuinen todellakin. Sitä tunsi itsensä sitten vaan jossain vaiheessa kyllä vähän pöljäksi, kun ihasteli kaikkea rapistunutta, jonka keskellä ihmiset oikeasti sitä arkeaan kuitenkin elävät.
Kuvien perusteella värikäs ja erikoinen paikka. Kuuba on joskus ollut mielessä, mutta tuntuu vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta matkakohteeksi. Mielenkiintoista oli kuitenkin lukea, millaista Havannassa on! Kivalta näyttää myös tämä uusi blogi.
Kiitos Anne :)
Hyvin erilainen paikka kuin mikään muu vierailemani, suosittelen käymään jos joskus tilaisuus osuu kohdalle!
Nyt on ollut paljon mielenkiintoisia juttuja Havannasta, niin oli tämäkin! :) Ihana fiilis tuli noista kuvista, saatoin melkein maistaa mojiton! :P
Havanna on pop tänä vuonna :D