Rappioromantiikka, se oli sana jonka olin kuullut kohteeseen liitettävän usein. Karibia, Kuuba ja sen Havanna olivat alueena itselleni kuitenkin aivan tuntematonta seutua ennen työmatkaani sinne. En ollut juurikaan paikasta lukenut enkä siihen etukäteen tutustunut, joten minulla ei ollut oikeastaan mitään mielikuvia koko alueesta. Toki mielessä pyörivät Hemingway, mojito, daiquirit ja salsa mutta siinäpä ne sitten olikin. Kävin ottamassa vauhtia Miamin Little Havannasta muutamaa kuukautta aiemmin, mutta sitä ei lienee aivan samaksi kuitenkaan lasketa, kuin aitoa Kuubaa.

Miltä Havanna sitten tuntui, minkä fiiliksen se ensikertalaiselle jätti?

Havanna ja ihmiset

Ensimmäisenä vastaan tuli ihmisten rentous. Tämä tietysti niin hyvässä kuin pahassa, ehkä ikävimmillään se matkaajalle näyttäytyy siinä, että mikään ei tapahdu juuri sillä kellonlyömällä. Jos kahvipaussi on suunniteltu alkavaksi tiettynä aikana, kahville lähdetään vaikka olisi check in siinä kesken ja tämä kahville lähtijä olisi ainoa henkilö sitä tekemässä. Tai jos matkalaukkuja purkaessa nyt kestää se tunti (koneen ollessa noin 50 metrin päässä ja kentän muista koneista tyhjänä) niin sitten siinä vain kestää, eikä matkaajan auta kuin hyväksyä asia ja istahtaa odottelemaan. Mutta hyvässä tämä näkyy sitten siinä, että ei siellä myöskään oikein hermo tunnu keltään kiristyvän. Auto hajoaa keskelle Havannan rantakatua, ei haittaa. Aalto tulee sisään plyysiverhoiltuun avoautoon, ei haittaa. Turisti ei haluakaan ostaa juuri sinulta palvelua tai maksaa pyytämääsi hintaa, ei haittaa, haetaan paikalle kaveri jonka hinnat ovat halvemmat, ostakoot sitten häneltä.

Cuba, Havana

Cuba, Havana

Cuba, Havana

Cuba, Havana

blog_P1140577

Havanna ja rappioromantiikka

Matkailijalle silmiinpistävin ominaisuus Havannassa on sen kaikkialle levittäytyvä rappioromantiikka. Rakennukset, autot, talot ja kujat ovat olleet loistossaan varmasti viimeksi 50-luvulla ja tämän jälkeen ne ovat saaneet olla itsekseen, hakeutua omaa tahtiinsa tähän nykytilaan, joka matkailijan silmään on mitä viehättävintä ja kuvien kannalta todella kaunista. Mutta kun miettii sitä toista puolta, että täällä oikeasti asutaan ja eletään, alkaa toivoa, että rakennuksia ja asuntoja kunnostettaisiin, jotta ihmisten olot paranisivat. Oli rakennuksia, joista toinen puoli oli romahtanut kasaan mutta toisessa päässä vielä yksinäisellä parvekkeella liehui vastaripustettu pyykki kuivumassa. Ei vaikuttanut turvallisimmalta mahdolliselta asuinpaikalta, mutta täällä suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään siihen, mitä heillä on. Ja silti, kuten jo aiemminkin mainitsin, ovat he onnellisen ja tyytyväisen oloisia. Ei se materia onnea aina tuo.

IMG_1596

Cuba, Havana

Cuba, Havana

blog_P1140581

Havannan yllätyksellisyys

Havannassa tuntui kuin olisi kävellyt omassa, uniikissa ihmemaassa. Joka kulman takaa löytyi jotain ihmeteltävää, oli se sitten tiellä yhtäkkiä lasten kanssa seisova pieni poni, itsensä löytäminen paikallisesta olohuoneesta sikarimarkkinoilta tai vaikkapa tämä valtaisa China Townin sijaintia osoittava kiinalaisportti. Ohitsemme kulkenut paikallinen huikkasi, että ”This is the China Town without any Chinese people”. Ja totta tosiaan, kyllä siellä porukka oli aivan yhtä kuubalaista kuin muuallakin. Ainoana erona tuntui olevan alueen vielä suurempi ränsistyneisyys, täällä ei todellakaan ollut mukavia mojito-baareja tai trendikkäitä kahviloita. Sen sijaaan täällä näkyi lapsia kujilla leikkimässä, rouvia istuskelemassa tien vierustoilla ja miehiä nojailemassa seiniin. Ja myönnettävä on, että oli turistina jotenkin kiusallinen olo näillä kulmilla, joten palasimme melko nopeasti vanhankaupungin kujille, joilla pyöri sentäs jonkin verran muitakin ulkomaalaisia kuin me.

Havanna, Kuuba, chinatown

Havannan mojitot

Tottahan toki, täällä kun oltiin, piti niitä kuuluisia mojitoja maistella. Kauaa ei tarvitse sopivaa anniskelupaikkaa etsiä, sillä niitä tarjoilee joka ravintola ja baari. Kuuluisimmat toki Hemingwayn lempikuppiloissa, mutta hyviä muuallakin. Eikä hinta todella päätä huimaa, sillä drinkit olivat kaikkialla parin euron luokkaa, ja baareissa yleensä livebändit tarjosivat viihdykettä asiakkaille. Näitä varten muuten kannattaa pitää pikkuseteleitä mukana, kiertelevät esityksen jälkeen hattu kourassa yleisön joukossa. Niin, ja se rommi, se on toki halpaa myös. Katselin, että näytti olevan noin viisi euroa pullo, ja hinnat olivat aivan samat jokaisessa kaupassa – myös hotellilla. Eli turha todellakin kierrellä ja etsiä sitä parasta diiliä, sen kun nappaa vaan sopivasti kohdalle sattuvan pullon ja jo on tuliaiset hankittuna.

Havanna, Kuuba, mojito

Havanna, Kuuba, mojito

Havannan vanhat autot

Nämä ovat varmasti ne kaikille kuvista tutuin osa Havannaa ja Kuubaa, kaikkialla kurvailevat upeat, vanhat autot. Niitä on niin yksityiskäytössä kuin takseinakin ja suosittelen ehdottomasti ainakin kerran tällaisella ajelemaan, on siinä melkoisen makea fiilis. Autot ovat todellakin siinä alkuperäisessä muodossaan myös sisältä, eli ei ole radioita tai hienoja vempeleitä kojelaudassa, ohjaustehosteista puhumattakaan. Tunnin kierroksen kaupungilla sai noin 10-15 CUC:illa eli turistipesolla, ja sehän on sidottuna dollarin kurssiin eli siitä voi tuon hinnan helposti euroiksi muuttaa. Näitä autoja on kaikissa väreissä, katolla ja ilman ja suloisimmat mielestäni ne karkinväriset pinkit yksilöt – mutta jokaiselle varmasti löytyy se lempiväri, jossa oma vaatetus näyttää kuvien ottoa varten parhaalta mahdolliselta ;)

Havanna, Kuuba, autot

Havanna, Kuuba, autot

Havanna, Kuuba, autot

Havannan jälkifiilikset

Millaiseksi mielipiteeni Havannasta sitten jäi, ja kannattaako sinne lähteä? Ensin vastaus tuohon viimeiseen, ja se on ehdoton kyllä. Havanna on jotenkin niin omanlaisensa, niin uniikki ja niin viehättävä, että suosittelen ehdottomasti siellä vierailemaan. Ja vierailemaan mahdollisimman pian, ennen kuin tästäkin kaupungista tulee sieluton, omat ominaispiirteensä menettänyt turismin keskus. Jos siitä joskus siis sellainen tulee. Mutta ainakin vielä se on kaikkea tuota ja vähän enemmänkin, sen ihmiset, kujat, rappioromantiikka ja se yleinen fiilis.

Mielipiteeni puolestaan on erittäin positiivinen. Havannassa tuntui turvalliselta liikkua, joka paikassa oli yllättävän siistiä, kukaan ei tungetellut ja jos kieltäydyit esimerkiksi jostain taksikyydistä tai ravintolasta, ei sitä jääty sinulle tuputtamaan. Ruokaelämyksiä ei kannata hirveästi etsiä, varsinkin näin kasvissyöjänä oli valikoimat niukat, mutta kyllä siellä hengissä selviää. Ja kuubalaista kahvia kannattaa ehdottomasti maistaa, itseäni jäi suuresti kaduttamaan, etten mukaani sieltä kahvipapuja ostanut. Noh, toiveissa vielä päästä uudelleen ja tällöin tiedän paremmin, mitä sieltä kannattaa hankkia. Niin, ja toki jos lähipiiristä sikarin ystäviä löytyy, on aito havannalainen takuuvarmasti mieluisa tuliainen!

 

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave