No niin, eiköhän ole aika palata roadtripillemme, siinä kun en täällä blogin puolella vielä ole juuri alkua pidemmälle onnistunut pääsemään. Mutta kun on niin paljon kaikkea muutakin, en ymmärrä, kuinka jotkut ennättävät postailla päivittäin? Mulla on ollut tässä viimeisen parin viikon ajan aika reilusti muita kirjoitushommia, jotka ovat pitäneet sen verran kiireisenä, että tämä sivu vähän jäänyt vähemmälle. Mutta kyllä tämä taas tästä, huomenna lähden Nagoyaan ja siellä on sitten illalla mahdollisuus kirjoitella lisää.

Mutta siis sinne Hyèresiin, josta olen itse asiassa kertonut jo parissa aiemmassa postauksessa: esittelin ihanat flamingot ja lisäksi kerroin vanhasta kaupungista ja sen sokkeloisista kujista sekä linnoituksesta, joka meitä korkeuksissaan odotteli. Tänään on aika siirtyä takaisin kaupungin kupeeseen Giensin niemimaalle, sinne flamingojen ja suola-altaiden luokse. Niemen ympäri kiertää autotie (en valehtele, jos sanon meidän kiertäneen tuon lenkin noiden kolmen päivän aikana useita kymmeniä kertoja) joka toiselta puolen rajautuu rantaan, suola-altaat ovat siis siellä keskellä niemimaata. Ranta on hiekkaista ja dyynien reunustamaa, paikalle onkin rakennettu aidat ja sinne kulkuaukot, joista on lupa rannalle liikkua, jottei ihmiset kävellessään talloisi ja tappaisi hiekalla kasvavaa kasvustoa. Aiemmin kun aitoja ei ollut ja vesiurheilun suosio kasvoi, ihmiset talloivat kasvit liikkuessaan tien ja rannan väliä, ja näin hiekka jäi vaille minkäänlaista sidoskasvillisuutta. Ei tarvittu kummoistakaan tuulta, että rannan hiekka kulkeutui tuulen mukana tielle ja sen yli suola-altaisiin, jättäen karun ja paljaan maan jälkeensä. Nyt kasvillisuus on palannut ja hiekkadyynit kohoavat paikoin melko korkeiksikin näkösuojiksi tien ja rannan väliin.

Ensimmäisenä iltanamme ilma oli ihanan tyyni ja saimme ihastella kaunista laskevaa aurinkoa sekä sen luomia upeita värejä rantavedessä. Veneet kelluivat hitaasti tuulenvireen juuri ja juuri vettä liikutellessa, ja me istuimme rannalla itikoiden hyökätessä kunnon armeijan voimin: nyt ymmärsin, miksi tuuli on niin ihana ystävä tällaisella paikalla! Puhaltaisi moiset verenimijät pois…

Hyeres_Ranska_roadtrip

Hyeres_Ranska_roadtrip

Kun seuraavana iltana palasimme takaisin Hyèresiin, lähdimme toki samantien niemimaalle bongailemaan flamingoja ja etsimään muutakin kuvattavaa. Jo sisämaassa saattoi huomata tuulen hieman voimistuneen edellispäivästä mutta kuinka paljon, se selvisi hetken kuluttua kun rantatielle pääsimme.

Giensin niemimaan ranta-alue on todella pitkä ja tuulet puhaltavat yleensä rantaviivaa pitkin, ei sitä kohden tai siitä poispäin. Tämä ja se seikka, että tuolla oikeasti tuulee todella usein ja todella lujaa, tekee siitä yhden ykköskohteen vesiurheilijoille: en ole missään nähnyt niin montaa leijalautailijaa (jostain syystä kitesurfing kuulostaa kyllä fiksummalta nimeltä) tai purjelautailijaa yhdessä paikassa kuin tuolla! Rantaviiva oli mustanaan hurjaa vauhtia kiitävistä lautailijoista, edes takaisin tuota pitkää rantaa he menivät, aaltojen kohdalle sattuessa taitavimmat tekivät hurjan korkeita hyppyjä ja päätyivät jotkut takaisin jaloilleen (tai laudalleen) ja jotkut sitten veteen humpsahtivat. Mutta kovasti näyttivät menosta nauttivan. Oli hauska seurata myös heidän lähtövalmisteluja, näppärästi se leijalauta taiteltiin sellaiseen reppuun ja heitettiin olalle, ei tarvinnut suuria välineitä mukana raahata.

Itselleni tuo tuuli oli vähän jopa liian voimakas, se pyöritti pikkuhiekkaa sinne sun tänne ja enimmäkseen minun naamalleni. Jätin kuvaajan siis kuvaamisensa pariin ja pakenin autoon, sieltä saatoin katsella noita kiitäviä varjoja – ja joskus sätkivää ilmassa hyppäävää huimapäätä. Niin, ja bongailin sitten siellä tien toisella puolen niitä vaaleanpunaisia söpöliinejä, ne kun nyt kuitenkin voittivat mielenkiintoisuudellaan nämä tyypit.

Hyeres_Ranska_roadtrip

Hyeres_Ranska_roadtrip

Hyeres_Ranska_roadtrip

Hyeres_Ranska_roadtrip

Mikäli siis palat halusta kokeilla vaikkapa juuri leijalautailua, ei muuta kuin lomalle Hyèresiin, siellä sitä tekevät muutkin! Siellä näkyi myös olevan muutama leijalautailukoulu, jossa pääsi opastettuna tuon lajin saloihin tutustumaan. Tai sitten vain niitä rannalta katselemaan, kuten itse fiksuimmaksi näin ja koin :)

 

ENG: So Hyères, you showed us yet another side of you. I told you before about those beautiful flamingos and sweet old town of Hyères with lots of small alleys and a castle up on a hill, and this time will show the more active side of the town. Our first night at Hyères was very calm weatherwise, no wind and the most beautiful sunset, and that’s why it took us a bit by surprise to find out that next day the wind was really, really strong and beach was crowded not by flamingos but dozens of kitesurfers and windsurfers. I mean really dozens, wasn’t even able to count them all! Apparently Hyères is the place to go if you are into these sports (which I definetly am not) and want to rush through heavy waves of the coastline in Giens Peninsula. It looked like fun, and some of them (let’s just call them crazy ones) were jumping really high with those waves – not always landing so gracefully, though ;) For me it was a bit too windy, with sand flying all over, so I preferred to keep looking for those flamingos…