Viime viikolla vierailin aivan ensimmäistä kertaa työreissulla Chicagossa, sekin tuli vähän sattumalta, kun New Yorkiin olin alun perin menossa. Mutta en laittanut muutosta lainkaan pahakseni, sillä tämä kaupunki puuttui vielä kokonaan listoiltani ja kaikkien kehujen jälkeen olin kovin innokas sen kanssa tuttavuutta tekemään. Tiesin, että Chicagossa tuulee usein ja sen keskustan arkkitehtuuri on kaunista – ja siinä se sitten tietämykseni osalta taisi olla. Ei, kun tiesin vielä sen, että jossain puistossa on valtaisa peilaava papumonumentti, jonka luona kuului käydä itsestään selfie ottamassa, tämän Instagram on minulle opettanut ;)

Saavuimme Chicagoon alkuillasta ja pääsimme tutustumaan aivan ensimmäisenä lentokentän ja keskustan väliseen ruuhkaan, joka muistutti hyvin paljon New Yorkin vastaavaa, ainoana erona se, että New Yorkissa on enemmän katseltavaa kuin Chicagossa, jossa tie oli pitkälti vain tylsää motaria. Mutta en antanut asian lannistaa, laitoin äänikirjan päälle ja kävin kärsivällisesti odottelemaan josko jossain vaiheessa kaupunkikin sieltä näkyviin ilmaantuisi. Ja ilmaantuihan se, tunnin ajomatkan jälkeen, varsin teräksisen, hopeisen ja valkoisen hohtoisena – erittäin kuvauksellisin värein siis :)

Chicago

Koska näin kesäisin lennämme Chicagoon päivittäin, ei layoverin pituus ole kuin sen 24 tuntia, josta tietysti yritän mahdollisimman suuren ajan saada nukuttua, tällä kertaa aamukuuteen saakka. Mutta se sitten tiesi sitä, että saatoin lähteä kiertelemään kaupunkia heti aamuvarhain, jo ennen kuin suurin osa ihmisistä aamukahvilleen edes kerkeävät ja näin ollen sain kaupungin monilta osin itselleni. Toinen plussapuoli oli ehdottomasti se, että helteisen ja kostean päivän vilpoisimmat tunnit olivat ehdottomasti nuo ennen aamukymmentä, kun pilvet vielä peittivät auringon ja estivät sen paahteen.

Käyskentelin ensin joen vartta pitkin ja siitä puikahdin houkuttelevan näköiseen puistoon, jossa se kuuluisa papu sitten eteeni putkahtikin. Kapinallinen mieleni ei sallinut kuvata selfietä siinä, sen sijaan kuvasin monumenttiä muutoin, mielestäni kauniimmasta kulmasta. Pallossa on kauneutensa! (Sanoo hän lennonjälkeisessä pallomaisessa olomuodossaan.)

Chicago, USA, the bean

Chicago

Chicago

Muutaman tunnin kuluttelin lopulta kaupungilla kuljeskellen ja sen ilmapiiristä nauttien. Chicago on mielestäni näin nopealla näppituntumalla hyvin erilainen Nykistä ja San Fransiscosta, enemmän sellainen homogeeninen ja todella siisti. Täällä ei juuri kodittomia näkynyt ja rakennukset olivat hyvin kauniita ja hyväkuntoisia, sellainen selkeän oloinen yleisilmeeltään. Tänne voisin ehdottomasti harkita omalle lomalle lähtöä! Tosin ihan pelkästään kaupungissa en varmasti jaksaisi kuin pitkän viikonlopun, liika siisteys ja järjestelmällisyys on joskus jopa tylsää – tykkään todella paljon esimerkiksi New Yorkin rosoisuudesta. Mutta pinnat tälle kaupungille sievistä puistoista, ystävällismielisistä hanhista ja kadulla nakottaneesta sisäsiististä lehmästä. Kuka tietää sen tarinan, olisiko pitänyt esimerkiksi turpaa pussata rahaonnen takaamiseksi?

Chicago

Chicago

Chicago

Chicago

Chicago teatteri

Chicago